Captain America: Brave New World jättää kylmäksi

Steve Rogers on ehkä jo eläköitynyt, mutta Captain America on nykyisin Sam Wilson - todellinen isänmaanystävä, joka edelleen pohtii sitä, olisiko hänen sittenkään pitänyt periä Captainin vibranium-kilpeä, ja pitäisikö sittenkin nielaista pullollinen voimaseerumia. Kun presidentti Rossin salamurhayritys menee pieleen, joutuu Wilsonin ystävä testiin, ja samalla testiin joutuu myös hänen uskollisuutensa isänmaata kohtaan, ja yhdessä Falconin ja ex-Widow'n kanssa paljastetaan salaliitto, joka uhkaa aloittaa täyden mitan maailmansodan.

Ei ole helppoa tehdä seuraajaa loistavalle Captain America: The Winter Soldierille, ja selvää on, että Winter Soldier on toiminut innoittajana, kun nyt Anthony Mackien supersankari saa omat siipensä ensimmäisessä omassa elokuvassaan. Tai oikeastaan se ensimmäinen oma projekti oli minisarja The Falcon and the Winter Soldier, ja kyseessä oli suorastaan inhottava sarjakuvaseikkailu, joka ei tehnyt hyvää henkilöhahmoille.

Sama tunne nousee pintaan nytkin, kun Wilson astuu valkokankaalle, sillä Brave New World tuntuu yhtä ahtaan paikan kammoa aiheuttavalta kuin TV-sarjakin. Tarjolla on varsin laimeaa sarjakuvajännitystä, eikä yllätyksiä ole luvassa, eikä myöskään poliittista särmää. Juonta on hyvin paljon, ja epätasainen rytmitys tekee unettavasta poliittisesta trilleristä teoksen, jossa on hyvin vähän politiikkaa tai trilleriä. Tässä ei ole se uusi Winter Soldier.

Kohokohtana on Harrison Ford, joka huolimatta viiksien puutteesta onnistuu tuomaan elokuvalle lisää ulottuvuutta verrattuna latteaan käsikirjoitukseen. On hauska katsella Fordia esittämässä jälleen Yhdysvaltain presidenttiä, joka huolimatta iästään on edelleen charmikas (enkä tarkoita vain sitä itkeskelyä). Mukana on myös sellaisia osioita, kuten konflikti Intian valtameressä, että nautin näkemästäni, ja musiikistakin jossain määrin. Joka siis on jännittävämpää kuin itse tarina konsanaan.

Voi kun voisin sanoen enemmänkin hyvää Tim Blake Nelsonista, jonka kyvyt heitetään hukkaan elokuvan pahiksena. Kerrankin olen ennakolta tutustunut sarjakuvahahmoon, jota hän esittää, ja elokuvan tulkinta on kuin suoraan CW-maailmasta otettu. Koko kuvion kutsuminen pettymykseksi on kaunisteltua, ja olikin viihdyttävämpää veikkailla, mitkä kohtaukset olivat "uusintakuvauksia" kuin seurata elottomia henkilöhahmoja.

On paljon puhetta siitä, miksi Sam Wilson oli oikea ottamaan Captain American tehtävän ja siitä, pitäisikö Captain American ajaa Amerikan etuja, mutta minä en näe tässä mitään muuta kuin sen, että Mackiella ei ole Chris Evansin karismaa. Alaotsikko Brave New World vihjaa suuriin muutoksiin Marvelin elokuvissa, mutta elokuva itse tekee tuskin mitään uutta, ja on enemmänkin yllätyksetöntä sarjakuvatoimintaa kyseenalaisilla digitaalitehosteilla, joihin on totuttu Endgamen jälkeen.

Minusta Brave New World on paras kokea silloin, kun se Disney+ -palveluun tulee, ja tekee samalla itse jotain muuta leffan pyöriessä taustalla.