"Älä huijaa" on sääntö, joka iskostetaan mieliin jo hyvin varhain. Myöhemmin asianlaita valkenee siten, ettei kyseessä ole ehdoton kielto, vaan enemmänkin varoitus huijaamisen seurauksista. Näin ollen "älä huijaa" muuntuu muotoon "älä jää kiinni". Tälle ajatukselle pohjautuu Nerialin viimeisin indiepeli Card Shark.
Card Shark ei ole perinteinen korttipeli. Koko ideana on jallittaa vastustajia, ja tarina vie mykän baarityöntekijän matkalle seuranaan kokenut huijari Comte de Saint-Germain. Kuten arvata saattaa, on tarina lähinnä vain sarja tehtäviä, joissa on määrä tahkoa pätäkkää niin paljon kuin mahdollista. Kiinni ei tietenkään sovi jäädä, koska silloin ei rahoja ole tulossa.
Card Shark opettaa pelaajalle joukon erilaisia huijauskeinoja. Mukana on korttien merkitsemistä, mutta myös pakan vaihtamista aina kolikon peukaloimiseen saakka. Pelaajalta vaaditaan hyvää muistia, sillä uusia temppuja näytetään kiivaassa tahdissa. Lisäksi konstit on opittava nopeasti, sillä huijaamisesta kiinni jäämisellä on seurauksensa.
Onneksi huijauksissa onnistuminen ei ole yhtä vaikeaa kuin oikeassa elämässä. Erilaisia tekniikoita on 28 kappaletta, ja jokaisessa on omat konkelonsa opittavaksi. Näitä ovat esimerkiksi halutun kortin paikan muistaminen, ja tuplakorttien muistaminen käytetyssä pakassa.
Käytännössä Card Shark hukkuu oikea-aikaista nappien painelua vaativiin quick time event -hetkiin. Peliohjaimella voi siirtää analogitattia korttipakan sekoittamiseksi, ja sitten toiseen suuntaan painamalla tehdä jotain muuta. Lisäksi ovat tietenkin vielä ne oikeat nappienpaineluhetket, eikä tietenkään nappia sovi painaa liian ajoissa tai liian myöhään. Ajatuksena kaikki vaikuttanee yksinkertaiselta, mutta Card Shark ei muistuta pelaajaa eri toiminnoista (joskin vihjeet voi halutessaan kytkeä päälle). Seurauksena on useita väärien nappien painamista, jolloin koko huijaus menee pieleen. peli ei siis ole helppo, ja se on sekä vahvuus että pahin ongelma.
Vahvuutena on mainittava se, että jokaisen toiminnon merkitys on selvä. Card Shark sijoittuu 1700-luvun Ranskaan, joten huijari saatetaan ampua kiinni jäädessä. Peli vaatiikin todella keskittyneen pelaajan, koska muuten homma leviää käsiin. Tämän vuoksi pelaaminen voi olla varsin turhauttavaa, sillä tehtävien toimintojen määrä on valtaisa melkein heti alusta alkaen. Pelissä eteneminen voi olla hankalaa ilman pohjatietoja erilaisista korttitempuista.
Ruudun alalaidassa on palkki, joka merkitsee vastapelaajan tietoisuutta olevansa huijauksen kohteena. Kun palkki täyttyy, vastustaja joko ilmoittaa huijauksesta tai ryhtyy toimiin. Palkki alkaa täyttyä, jos seuraavaa siirtoaan miettii liian kauan. Ja jos huijaus menee pieleen, palkki ampaisee täyttymään vauhdilla. Mokailuun ei siis ole varaa.
Card Shark ei ole mittava peli, eikä sen tarina ole erityisen monisyinen, mutta ydinpelattavuus innostaa jatkamaan matkaa kohti huijauksien mestaruutta. Helppoa ei ole, mutta se on osa pelin viehätystä.
Card Shark on yllättävänkin vetoava indiepeli. Se ei sovi kaikille, ja varsin monille kyseessä on turhauttava kokemus. Jos kuitenkin jaksaa keskittyä ja opiskella, tarjoaa Card Shark monia hyviä hetkiä. Onnistuneen huijauksen jälkeen pelaajan olo on hyvä vielä pitkän aikaa pelaamisen jälkeenkin.