Tarinassa ei ole mitään, joka saisi minut innostumaan. Pelaaja on ydinfyysikko Igor, joka työskenteli Chernobylin (eli siis Tšernobylin) ydinvoimalassa. 30 vuotta katastrofin jälkeen koko alue on edelleen pahassa tilassa. Igor palaa astialle selvittääkseen vaimonsa kohtalon, joka siis katosi turman aikana jäljettömiin.
Chernobylite on "sci-finen roolipeli", mutta enemmän se muistuttaa selviytymissimulaattoria hieman Metron tai S.T.A.L.K.E.R.:n malliin, ja mukana on sitten joukko enemmän tai vähemmän toimivia roolipelielementtejä. Homman nimenä on maisemien tutkiminen, johtolankojen kerääminen ja hengissä selviytyminen. Lopulta Igor löytää vastaukset mieltään kauan vaivanneisiin kysymyksiin.
Henkilöhahmot tuntuvat stereotyyppisiltä, ja ajoittain jopa karikatyyreiltä pelin yrittäessä olla syvällinen. Selvästikään The Farm 51:llä ei ole dramaturgista kykyä, sillä lopputulos tuntuu enemmänkin tylsältä. Chernobylite haluaa olla jäisen kylmä ja jännittävä trilleri siinä missä vaikka Metro 2033, mutta tässä Chernobylite ei onnistu.
Hyvin toimiva osuus liittyy siihen, että valinnoilla on merkitystä pitkälle eteenpäin. Tällä osa-alueella Chernobylite vakuuttaa enemmän kuin monet muut lajityypin teokset. Tehtävät valinnat tuntuvat koko ajan juuri omilta valinnoilta.
Ytimeltään pelin tempo ja pelimekaniikka on suorastaan brutaali. Harmillisesti monet tehtävät tuntuvat pahasti itseään toistavilta. Ymmärrän pelinkehittäjien halunneen saada teokselleen lisää kestoa, mutta toisaalta toistoa olisi voinut poistaa kokonaisuudesta sen 90%, jolloin tuloksena olisi ollut tiiviimpi, parempi ja vaikuttavampi seikkailu. Samalla peli olisi jäänyt mieleen muustakin kuin toistosta.
Mukana on mahdollisuus kerätä esineitä, ja sitten myydä tai vaihtaa niitä muiden ihmisten kanssa. Pelaajan täytyy rakentaa tukikohta ja rekrytoida muita auttamaan Igoria kadonneen vaimon etsinnöissä. Paperilla idea kuulostaa ihan toimivalta ja sellaiselta, mitä on nähty jo lukuisia kertoja ennenkin. Käytännössä homma toimii melko samalla tavalla kuin Fallout 4:ssä, ja valitettavan hyvin huomaa, että tämä osuus lisättiin mukaan vasta kehityksen loppuvaiheessa. Ongelmia on myös käsikirjoituksessa, sillä kukaan henkilöhahmoista ei tunnu uskottavalta tai elävältä.
Kaikesta huolimatta pelin tunnelma on mahtava. Mukana on kauhun hetkiä, jotka jäävät mieleen. Niin ja se varsinainen ampuminen ja hiippailu on toteutettu hyvin. Harmillisesti joillakin osa-alueilla puuttuu se niin sanottu siellä olemisen tunne, ja näin esimerkiksi aseen rekyylissä ja liikeanimaatioissa. Toisaalta moinen luo mukaan omanlaistaan "raakaa" ja alkukantaista tunnelmaa, joka sopii peliin hyvin. Niin ikään pelin ympäristöt ovat varsin hyvin tehtyjä.
Chernobylite ei ole huono, vaan hyvä. Mutta se ei sitä ole kaikilla osa-alueillaan. Tunnelma on pelottava, raaka, tummasävyinen ja brutaali. Samalla pelikokemus on ahtaan paikan kammoa uhkuva, armottoman vaikea, tarpeettoman monimutkainen ja pahasti itseään toistava. Lyömäaseilla tehtävät taistelut ovat erittäin kömpelöitä, eikä tehtävissä ole tarpeeksi vaihtelua. Mikäli tulee toimeen Chernobyliten selvien ongelmien kanssa, on luvassa mukava pelikokemus.