Cities in Motion 2 on tamperelaisen Colossal Orderin toinen peli ja jatko-osa näiden debyytille, joka oli tietysti alkuperäinen Cities in Motion. Kakkonen on kuitenkin kovin erilainen eläin edeltäjäänsä verrattuna.
Siinä missä sarjan ensimmäinen osa keskittyi olemassa olevien kaupunkien ja niiden liikenneongelmien mallintamiseen, irtautuu jatko-osa näistä kahleista maalatakseen ruudulle valtavia fiktiivisiä metropoleja, joiden rakennuskanta reagoi dynaamisesti paraneviin liikenneyhteyksiin.
Suuremmat kaupungit ovatkin jotain, mitä pelisarjan fanit ovat vaatineet, ja Cities in Motion 2 totisesti toimittaa. Itsekin olin alussa sangen lumoutunut eteen aukeavasta valtaisasta näkymästä, mutta kun kolmen tunnin aherruksella olin saanut aikaan jopa viisi prosenttia kaupungista kattavan vakaan verkoston, alkoi hupi maistua suoraan sanottuna työltä.
Cities in Motion 2 ei juurikaan helli pelaajaansa. Käyttöliittymä on uusittu kokonaan, ja valitettavan useassa kohtaa se vaikuttaa tarkoittavan sitä, että hyödylliset taulukot ja tilastot on poistettu, ja tilalle on annettu asioita joiden funktio on viedä tilaa ruudulta. Esimerkiksi varikon kulkuneuvoista ei ole mahdollista saada listaa, joka suoraan kertoisi mitä mallia ajokit ovat. Sen sijaan nämä pitää avata yksi kerrallaan omiksi ikkunoikseen. Kenen mielestä tämä oli hyvä ajatus?
Paitsi että tiedonhallinnasta on näin tehty tarpeettoman hankalaa, on myös itse liikenneverkon rakentaminen työlästä. Esimerkiksi ratikkakiskoja on täysin mahdoton erottaa megakaupungin kaduilta ilman todella tiukkaa zoomaamista. Laittele siinä sitten pysäkkejä paikalleen, kun et muista missä raiteet menivät.
Metrotunnelien kaivaminen ovat puolestaan täyttä kidutusta. Yläpuolella kulkevia katuja ei saa poistettua maanalaisesta näkymästä, joten ne toimivat jatkuvana näköesteenä. Cities in Motion 2:n grafiikka on muutenkin sotkuista. Pysäkkien ja ajoneuvojen numerolätkät ovat paremman sanan puutteessa "mutaisia", ja niitä on aika ankeaa tihrustaa. Peliin on muutenkin valittu fontti, joka on ohut, heikko ja epäselvä. Itse kaupunkihan näyttää puolestaan todella kivalta, ja siitä on mahdollista saada komeita katunäkymiä, mutta näillä ei ole mitään käytännöntarkoitusta.
Historiallisista kaupungeista luopuminen on myös johtanut tietynlaiseen geneerisyyteen. Mielikuvitusmetropolit eivät ole erityisen monipuolisia, eivätkä niiden toistuvat kuviot herätä pelaajan mielessä niitä pieniä tarinoita joita ensimmäinen peli inspiroi. Sentään kaupungin asukkaat edelleen jakautuvat erilaisissa työpaikoissa käyviin sosiaaliluokkiin, joiden mukaan linjoja voi suunnitella.
Toinen Cities in Motion 2:n suurista uudistuksista on aikataulujärjestelmä, joka noudattaa vuorokauden ja viikonpäivien kiertoa. Pelaaja voi säätää jokaiselle linjalle eri aikataulun viikonpäiville, aamu- ja iltaruuhkille, yölinjoille ja viikonlopuille. Alussa tämä on hauskaa näperrettävää, mutta kun linjoja onkin kohta 30 ja ruutu on väärällään kohteesta toiseen suihkivia pikku numerolappuja, alkaa koko harjoitteen järkevyyden kyseenalaistaa.
Näpertäminen ei myöskään lopu aikatauluista huolehtimiseen. Lippujen hintoja voi edelleen rukata, mutta kiitos uuden seutulippujärjestelmän on pelaajalla nyt säädettävänään 48 erillistä hintaa. Kaiken lisäksi asiakkaiden mielipiteet näiden hintojen oikeudenmukaisuudesta voivat tempoilla äärilaidasta toiseen saman vuorokauden aikana, joten niitä pitää olla naksuttelemassa jatkuvasti. Olisiko pieni automaatio ollut mitään?
Cities in Motion 2 avaa kaikki hanat, ja luottaa siihen, että pelaaja jaksaa polkea vettä voitokkaaseen loppuun saakka, ilman pelastusliivejä tai apua. Peli ei juurikaan selitä omia termejään, ja tutoriaali on julma vitsi. En laisinkaan epäile, etteikö yleisöstä löytyisi niitäkin, jotka rakastavat tätä lähestymistapaa, mutta veikkaan, että se on sangen kapea siivu jopa siitäkin joukosta, joka nautti sarjan ensimmäisestä pelistä.
Tällä jatko-osalla on ongelmia, joista osa vaikuttaa olevan ilmeisyytensä vuoksi liian niukan pelitestauksen aiheuttamia. Colossal Order on jo nyt luvannut foorumeillaan korjata monia niistä seikoista joita tämä arvostelu käsittelee. Minä pidän edelleenkin ensimmäisestä Cities in Motionista, mutta SimCityn aiheuttaman pettymyksen jälkeen Cities in Motion 2 on kuin karkeaa suolaa avoimeen haavaan. Olen tästäkin huolimatta valmis antamaan sille mahdollisuuden kehittyä seuraavan vuoden aikana nykyistä paremmaksi peliksi, kuten Paradox Interactiven julkaisuilla monesti on tapana. Nykyisellään kyseessä on kuitenkin riskisijoitus, joka antaa pelaajalle niin paljon tekemistä, että se tuntuu usein enemmän työltä kuin leikiltä.
Cities in Motion 2 sisältää myös mahdollisuuden moninpeliin, jonka itse koen tässä genressä vieraaksi. Sitä ei kuitenkaan pystytty testaamaan tätä arviota varten johtuen palvelinongelmista ja peliseuran puutteesta.