
Vuonna 2015 Cities: Skylines räjäytti pankin. Suomalaisen Colossal Orderin julkaisu onnistui täyttämään kaupunkisimulaatioiden markkinoilla syntyneen tyhjiön, jonka tantereeseen tömähtänyt SimCity oli jättänyt jälkeensä. Siniliput liehuivat, kun arviomenestystä ropisi.
Julkaisijana toimiva Paradox teki vieläpä perinteiset paradoksit, eli onnistui lypsämään lisämyyntiä lisäosista, joita ilmestyi lopulta kymmeniä ja kymmeniä. Nyt paradoksimoottori on aika käynnistää uudelleen, sillä Cities: Skylines II:n myötä ostokset pääsee luultavasti tekemään uudestaan. Ilahduttavasti monia asioita luonnonmullistuksista lentokenttiin pääsee kokemaan jo nyt ilman lompakon avaamista toisin kuin ensimmäisessä osassa.
Ykkösosansa kokeneille käyttöliittymä ja rakentamisen perusteet ovat hyvin tuttuja. Perusnäkymään ei ole varsinaisesti koskettu, vaikka mukaan onkin tuotu uusia näppäriä toiminnallisuuksia. Erityisesti särmääminen ja teiden omalaatuinen rakentelu mutkille tai korkeuksien mukaan on entistä helpompaa.
Jo SimCityistä tuttuun tapaan kaavoittaminen tehdään merkitsemällä alueet, jonne rakennuttajat saavat pystyttää haluamansalaisia asuintaloja, toimistoja, tehtaita tai kauppoja. Kaiken on oltava tieyhteyksien päässä, eikä pelaajaa päästetä kaavoittamaan tiettömille teille. Sen sijaan kunnalliset palvelut poliisiasemista lentokenttiin mätkäistään paikoilleen kiinteillä sapluunoilla.
Elämänlaatua parantavana yksityiskohtaesimerkkinä autoteitä rakentaessa tiepojat osaavat asentaa samalla kuopankaivuulla myös sähköjohdot, vesiputket ja viemärit maan alle, joten näiden pykäämiseen ei lähtökohtaisesti tarvitse käyttää vaivaa, ellei välttämättä halua.
Kunnallispalveluissakin on tehty näppärä uudistus, sillä rakennuksiin on mahdollista rakentaa laajennusosia. Osa niistä mahtuu rajatulle tontille, mutta jotkin lisäsiivistä saattavat vaatia myös enemmän lääniä naapurustosta. Aivan kuristavan tiivistä kaupunkiarkkitehtuuria ei siis kannata harjoittaa, vaikka haluaisikin lisää kaupunkia SimCityyn.
Normaalissa pelitilassa suurta osaa rakennuksista ei voi pykätä ennen kaupungin kasvamista suuremmaksi. Lisäasukkaiden ja muiden merkkipaalujen myötä käyttöön tarjoutuu kehityspisteitä, joilla uusia rakennuksia voi avata käyttöön. On aivan omasta mielenkiinnosta kiinni, haluaako pelaaja avata ensin moottoritiet vai pistääkö kaikki pisteet suoraan poliisin kehityspuuhun kohti tiedustelupalvelun rakennusta.
Vapaassakin hiekkalaatikkotilassa on mahdollista rakentaa avaamalla kaikki teknologiat heti käyttöönsä tai jopa ilman budjettirajoitteita. Kuitenkin dynamiikka on selkeästi optimoitu kampanjatilalle, jossa ainakin ensimmäinen kaupunki kannattaa pystyttää. Leikkiä ehtii sitten myöhemminkin varsinkin, kun taloudenhoito ei ole perustilassa aivan mahdottoman vaikeaa.
Paratiisissa luikertelee kuitenkin käärme. PC:llä pelatessa julkaisulla on merkittäviä suorituskykyongelmia. Jopa RTX 3070:llä pelatessa grafiikka-asetuksia oli pakko tuunata alaspäin, joten tarjolla on joko hidastelevaa tai yllättävän rumaa piirtojälkeä. En tiedä onko Paradoxin suunnalta tullut julkaisupainetta, mutta konsolijulkaisu on tuupattu suosiolla seuraavaan vuoteen, eikä Colossal Order vaikuta itsekään olevan täysin tyytyväinen siihen, että julkaisu toteutettiin teknisistä ongelmista huolimatta.
Haikein mielin joudun antamaan Cities: Skylines II:lle vain kahdeksan pistettä. Kyseessä on komea päivitys modernille klassikolle, joka odottaa kuitenkin vakavasti kromin kiillottamista ja konetilan tuunaamista parempaan kuntoon. On kerta kaikkiaan hassua, että pelaajille pitää kirjoittaa erillisiä ohjeita suorituskyvyn optimoinniksi, joissa ehdotetaan muun muassa resoluution pudottamista. Kyseessä on kehittäjien mukaan seuraavan sukupolven peli, mutta Nvidian 30-sarjan kortilla olisi silti syytä saada piirrettyä liikenneruuhka korkeatasoisesti.