Clair Obscur: Expedition 33 on ehdokas vuoden peliksi

Clair Obscur: Expedition 33 on yksi parhaista esimerkeistä pelistä, joka täyttää ja helposti ylittää sille asetetut odotukset viime vuosilta. Noin 30 ihmistä teki tämän pelin. Murto-osa siitä työntekijämäärästä, joita näkee työstämässä AAA-pelejä tänä päivänä. Voisi siis odottaa mutkia suoraksi, mutta Sandfall halusi osoittaa, ettei sellaisia tarvittu ainuttakaan, ja näin haastaa odotukset siitä, mihin pieni tekijätiimi pystyy.

Taidolla ja kunnianhimolla Clair Obscur: Expedition 33 tekee juuri niin. Lähtökohta, tarina, mahtava grafiikka sulautuen aavemaisen kauniiseen musiikkiin, ja kaikki Sekiro kohtaa JRPG:n -mallin pelattavuudella, joka osoittautuu yhtä tyydyttäväksi kuin miltä se näyttää trailereissa. Kyseessä on peli, joka tuntuu siltä kuin se loikkaisi teknologiademosta elämäämme, ja on jatkuvasti tehnyt vaikutuksen niinä tunteina, jotka olen pelin parissa viettänyt.

Kun ensimmäisen kerran pääsin pelin näkemään viime vuonna, se oli vain katseltavana, mikä sai esittämään kysymyksen väistämisestä ja "pärryttämisestä", joka muuttuu suurimmaksi osaksi yhdentekeväksi, kun pelaajan taito paranee. Tällainen on se perustaistelu Clair Obscur: Expedition 33 -pelissä, sillä vaikka voittaa voi kulutussodalla alhaisemmilla vaikeustasoilla, jää silloin paljosta paitsi, mikä tekee taistelumekaniikasta niin mielenkiintoisen, jos vain ottaa aktiivisen roolin asiaan. Muutama peli pääsee lähelle sitä nautintoa, kun pystyy pärryttämään jumalan Sekiro: Shadows Die Twicessa, mutta Clair Obscur: Expedition 33 on siellä seurana. Taistelun liikeanimaatiot ovat mahtavia kaikkiaan, dynaamisia ja sujuvia kera riittävien tehosteiden, jotta pelaaja tuntee kuin ei vain painelisi yhtä nappia luodakseen moisen verilöylyn.

Mutta, kun aika hidastuu, ja pelaaja saa sisään mittavia vastahyökkäyksiä kiitos omien taitojen ja ajoituksen, tuntuu osuminen niin paljon painokkaammalta, ja näin pelaaja sallii itselleen hetkiä, jolloin todella tuntee ylittävänsä ihmiskunnan, kun selvittää pomotaiston saamatta itse naarmuakaan. Taistelun syvällisyys on muutakin kuin vain oikean napin painamista oikeaan aikaan, sillä Pictos, ominaisuudet ja Lumina-pisteet antavat mahdollisuuden rakentaa jokaisen Expedition 33 -jäsenen omanlaisekseen. Kykypuut osoittavat kyllä tiettyihin suuntiin, joten ihan kummissaan ei tarvitse olla. Lune voi erikoistua käyttämään tietynlaisia elementaaliloitsuja, esimerkiksi, tai Sciel voi toimia puskurina koko muulle joukolle. Vaihtelu on hauskaa kokeiltavaksi, vaikka ajoittain tuntuu kuin mukana olisi liikaa Pictosia, ja jotkut ovat selkeitä voittajia verrattuna toisiin.

Vaihtelevien nevron-armeijoiden kaatamisen lisäksi, jotka siis on tehnyt Paintress, on paljon muutakin tutkittavaa Clair Obscur: Expedition 33 -pelissä. Maailma on jaettu kahteen karttaan. Ulkomaailma on massiivinen, ja mahdollistaa pitkien etäisyyksien matkustamisen massiivisen pallomiehen Esquien avulla, joka kuljettaa pelaajan pienemmille ja yksityiskohtaisemmille alueille, joissa ei ole karttaa tai kompassia, vaan on pärjättävä omillaan. Tutkiminen on erittäin palkitsevaa Clair Obscurissa. Sivussa on aina nurkka tai polku, joka kannattaa tutkia, ja sitten on pulmia, muiden Expedition-joukkioiden jälkeensä jättämiä merkintöjä ja muutakin löydettäväksi. On aina ilo jäädä tutkimaan ulkomaailmaa ja kenttiä suurimmaksi osaksi mahtavia maisemia katsellen, joita on pitkin poikin peliä. Jälleen tämä tuntuu kuin mahtava teknologiademo tai yksi upea taidekuva olisi muuttunut eläväksi, ja minun on hankala hahmottaa, miten paljon pieni tekijätiimi on saanut aikaan. Ulkoinen tyyli säilyttää realismin kera kummallisuuden Clair Obscurin maailmassa, jota katselee niin mielellään. Kerta toisensa jälkeen katson ympäristöä uudessa kentässä hitaasti kuin pelaisin demoa lavalla E3-messuilla.

Ulkoasun mahtavuuden kanssa samalla tasolla, tai jopa sitä parempana, on Clair Obscur: Expedition 33 -pelin äänimaailma. Soundtrack tuntuu kuin hunajaa kaadettaisiin korvaan - pois lukien tahmeus - ja tähtien kansoittama ääninäyttelijäkaarti tekee kaikkensa laittaakseen tarinaan sitä painoarvoa ja tunnetta, mitä menestykseen tarvitaan. Clair Obscur: Expedition 33 -pelin tarina on kaiken keskiössä, ja onneksi tässä onnistutaan. Sandfall Interactive on röyhkeän kursailematon tarinassaan, ja näkemys on haluttu tehdä tavalla, mikä tuntuu erityiseltä. Mikä alkaa yksinkertaisena tehtävänä tuhota alistava pahuus, joka pakottaa kaikki kuolemaan nuorina, muuttaa suuntaansa tavoilla, joita ei koskaan olisi tullut ajatelleeksi pitäen tarinan kaiken keskiössä eikä ainoastaan palaa tarinaan silloin tällöin, kun lähin sivutehtävä on suoritettu.

Sivutehtävät eivät kuitenkaan ole tylsiä. Kaikkea muuta. Olin odottanut muutamaa ylimääräistä pomotaistoa, ehkä kummallista uutta kenttää siellä ja täällä. En ollut odottanut sarjaa rantaminipelejä, sivutehtävää jäljittää kadonneita nukkeja nimeltä gestral, ja loppumatonta tornia. Noissa asioissa yhdistettynä mahtavaan kokemukseen muussa pelissä, jotka kohottavat Clair Obscur: Expedition 33 -pelin kyllästetyn markkinan yläpuolelle nykypäivän pelijulkaisujen joukossa aina pyhälle maalle asti. Se on se oma tyyli roolipelaamisessa, jota Baldur's Gate III oli CRPG-lajityypille. Jos on sanottava pieniä huonoja puolia, osaisin sanoa vain ne vähäisemmät pahikset, jotka muuttuvat yhdentekeviksi pelin edetessä, ja pomotaistot muuttuvat aina vain isommiksi ja mahtavammiksi, pienten pahiksien pieksentä alkaa tuntua alati enemmän vain lapiotyöltä. Muuten ei voisi pyytää enempää Sandfall Interactivelta.

Clair Obscur: Expedition 33 on upea peli, joka asettaa uuden riman roolipeleille, pienten tekijöiden kunnianhimolle, ja AAA-pelaamiselle muutenkin. Tässä on helppo ehdokas vuoden peliksi, jos mikä. Mestarillinen tarina, jonka pohjalla on poikkeuksellinen idea. Taistelut tuntuvat niin eeppisiltä kuin palkitsevilta, ja ulkoasu saa kaiken näyttämäänkin juuri siltä, ja kaiken taustalla on yksi muistettavimmista soundtrackeista viime vuosilta. Ja näin Clair Obscur: Expedition 33 on ehdottoman suositeltava. Sandfall Interactive on tehnyt jotain todella erityistä, jotain mikä toivottavasti johtaa innoitukseen kautta koko pelialan.