Commandos: Origins on hyvä reaaliaikastrategia

Commandos: Origins on mahtava paluu sarjalle, joka nähtiin 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa. Reaaliaikainen strategiapelisarja, jossa joukko Commandos-eliittisotilaita pudotetaan vihollislinjojen taakse toisessa maailmansodassa. Moinen kuulostaa täydelliseltä juonikuvaukselta B-luokan toimintaelokuvalle, jota Netflix suosittelee sunnuntaina illalla, mutta Commandos: Originsissa tehdään muutakin kuin ammutaan tusinoittain natseja konekiväärillä.

Sen sijaan pelaajan tehtävänä on ryömiä halki vihollisen alueen, ottaa pois päiviltä yksi tai muutama natsi kerrallaan, ja samalla hiiviskellen niin hyvin kuin mahdollista. Tätä on tiivistetysti Commandos: Origins. Muiden sarjan pelien puolesta en voi puhua, mutta tämä uusin teos sekoittaa hiiviskelyä ja strategiaa tasolla, joka on kuin suuri palapeli ratkottavaksi.

Jokaisessa tehtävässä pelaaja saa valita Commandos-joukosta. Kovanaamaisesta vihreästä baretista aina hiljaiseen mutta tappavaan tarkka-ampujaan on tarjolla, ja jokaisella Commandolla on aseenaan pistooli ja veitsi, muut varusteensa ja kykynsä, joten jokainen on erilainen kuin muut. Kykyjä on tarkoitus käyttää joukossa muiden commandojen kanssa, ja tavoitteena on täysin hiljainen pelaaminen. Henkilökohtainen suosikkini oli harhauttaa vihollista vihreän baretin äänellä, ja kun pahikset sitten ääntä seuraavat, astuvat he Sapperin asettamaan karhunrautaan. Tämä temppu opetetaan heti pelin alussa, mutta kikan käyttö on hulvatonta, kun tusinoittain natseja marssii tuhoonsa toinen toisensa perään sopulien lailla.

Suunnitelma ja toteutus. Niin pelataan Commandos: Originsia. Kartat ovat niin kookkaita, ettei omaa reittiään saa selville yhdellä vilkaisulla, tai siis ei ainakaan ensimmäisellä pelikerralla, ja näin jokaisen kentän osat ovat kuin omia minipelejään. Pelaajalla on muutama vihollinen, ja jokainen katsoo toisiaan tavalla, ettei kaiken keskelle voi vain juosta veitsien kanssa. Tai voi, jos ajattelee, ettei ole muuta vaihtoehtoa, mutta pitää varautua siihen, että saa pian koko tukikohdan peräänsä. Taktiikka Commandos: Originsissa voi olla vaikea hahmottaa, ja kannattaa muistaa, että jos menee pieleen, on pelaajan asia tallentaa nopeasti ennen kriittisen siirron tekemistä: pelissä ei ole automaattista tallennusta.

Tallentamisen puuttuminen saattaa olla ajoittain turhauttavaa, mutta yleensä vaikeustaso tuntuu palkitsevalta eikä epäreilulta. Toisiaan seuraavien veitseniskujen kuuleminen natsien kurkuissa on tyydyttävää, sitä kun löysi tiensä haasteen läpi ihan itse. Ja kun asiat eivät onnistu hyvin, voi silti tuntea selviytyneensä hengissä. Yhdessä kentässä en vain saanut hiiviskelyä toimimaan, joten lopuksi vain kokosin kaikki commandoni huoneeseen hälytyksen soidessa, ja ammuin kaikki sisään yrittävät ovelle.

Pelattavuuden tyydyttävä vaikeustaso ei ehkä miellytä kaikkia, sillä se voi tuntua melkein kuin Hotline Miamilta strategialtaan, miten nopeasti ja usein päätyy kiroamaan ja lataamaan edellisen tallennuspisteen. Suurimmaksi osaksi tuntuu siltä kuin Claymore Game Studios olisi panostanut paljon Commandos: Originsin sujuvuuteen. Mukana on monia hetkiä, jolloin kaikki vain asettuu paikoilleen. Jokaisessa kentässä käytössä olevalla joukolla on mahdollisuus suorittaa pelialue käyttäen joukon vahvuuksia eri tavoin. Mieleen tulee, voisiko mitä tahansa commandoa käyttää missä tahansa kartassa, ehkä sen jälkeen, kun on kerran suorittanut alkuperäisen kentän, mutta toisaalta mukana on niin paljon ajatusta suunnittelussa, että mielelläni en sekoita suosituksia.

Karttojen mittakaava on hyvä osoitus Commandos: Originsin vahvuuksista. Kenttäsuunnittelu on hyvää, ja kartat kattavat maailman aina jäätiköiltä Afrikan aavikolle ja kaikkialle sillä välillä. Yksityiskohdat ja karttojen koko ovat sellaiset, että yhdessä voi käyttää aikaansa useamman tunnin. 15 kaikkiaan, ja vielä runsaasti uudelleenpeluuarvoa, jos haluaa pelata sillä kovimmalla vaikeustasolla, joten sisältöä on paljon. Kartat ovat myös ulkoisesti vaikuttavia. Ei mitään huimaavan suurta vaikutusta tekevää, mutta hahmomallit, räjähdykset ja ympäristöt ovat kaikki miellyttäviä katsoa, ja näin pelaajalla on siellä olemisen tunne tuntien ajan. Ja toki on selvitettävä, miten maastossa liikutaan, ja miten otetaan pois se pahis, joka seisoo edistymisen tiellä.

Ulkoasusta puheenollen mukana on edelleen pieni bugi silloin, kun kuolleet pahikset maahan osuessaan ryhtyvät villisti sätkimään. Mutta onneksi vieressä olevat vartijat eivät kuitenkaan huomaa. Muuten ainoa toiveeni on, että sitä tarinallista sisältöä olisi saanut olla enemmän. Commandos: Origins on strategiapeli, eikä lajityypissä se tarina ole aina ollut niin keskeinen, mutta sanailu commandojen kesken saa kaipaamaan vähän enemmän tarinaa. Muutakin kuin "meidät pudotetaan tuhoamaan silta, tai keräämään tärkeitä asiakirjoja".

Commandos: Origins on hyvä peli lajityyppiin, joka sellaisia nyt kaipaa. Vaikeustaso haastaa jopa kovimmat taktiset ajattelijat, ja yhdessä virkistävän grafiikan ja hauskasti pelattavien henkilöhahmojen on tarjolla tyydyttävä ja palkitseva kokemus, jossa tallentaa kerta toisensa jälkeen uskoen, että se seuraavaksi kokeiltava strategia on se voittava. Vaikeustaso voi aiheuttaa turhautumista silloin tällöin, ja pelaaja saattaa toivoa vähän lisää muuten tyydyttävään pelattavuuteen, mutta kokonaisuutena tässä on voittaja RTS-lajityypille.