Completely Stretchy on kummallinen, totisesti

Completely Stretchy kuuluu niihin harvinaisiin videopeleihin, jotka ovat niin hulvattomia ja kummallisia, ettei niitä oikein osaa käsitellä. Se ei ole huono asia, se on vain epätavallista ja erikoista, ja usein moinen johtaa muistiin jääviin kokemuksiin, kuten oli laita silloin, kun muutama vuosi sitten Bugsnax julkaistiin.

Completely Stretchyn lähtökohtaa on melkein mahdoton kuvailla sen satunnaisen luonteen vuoksi. Pelaaja on outo hahmo, joka laboratoriossa sattuneen virheen jälkeen muuttuu venyväksi ja tahmaiseksi siniseksi olioksi. On sitten pelaajasta kiinni käyttää eri tavoin näitä fyysisiä ominaisuuksia, kun tutkitaan kolmea avauskenttää, ja tavoitteena on löytää Elektros, jotka ovat erittäin pörröisiä ja mustia olioita, joiden tehtävänä on olla vakaa virtalähde kotisaarelle, jonka nimi on Grombli Isles. Kyllä vain, pelaaja on tässä vaiheessa todennäköisesti aivan kujalla, ja juuri sellaiseksi Completely Stretchy saa pelaajan itsensä tuntemaan koko pelin ajan, sillä tämä peli on outo ja epäluonnollinen, ja se on hienoa. Jotenkin viihdyttävän ja yksinkertaisen pelattavuuden ansiosta homma toimii suurimmaksi osaksi.

Completely Stretchyn on keittänyt kokoon kehittäjä Dan Ferguson, joka sitten antoi kehitysvastuun Warp Digitalille, joka viimeisteli työn. Kyseessä on seikkailu, mutta ydintarinaa seurattavaksi ei ole. Sen sijaan pelaaja haahuilee kolmella saarella jutellen paikallisille, tehtäviä tehden, metsästäen salaisuuksia ja kaapaten mukaan kaikki Elektros-oliot, joita vain löytyy. Ja lopuksi tavoitteena on korjata Grombi Islesin pääreaktori ja selvittää, miten voisi pelaaja itse palata takaisin venymättömään ja ei-siniseen olomuotoonsa. Mukana ei ole ääninäyttelyä eikä vakavia tehtäviä tehtäväksi, sillä on vain tutkittava ja oltava tekemisissä kaiken kanssa, ja noin yleensä oltava olemassa epävakavassa hiekkalaatikossa, jota voi parhaiten kuvailla unenomaiseksi tai hulluksi aistiharhaksi.

Edellä mainitusta johtuen Completely Stretchyn paras osuus on pelattavuus ja liikkuminen. Pelaaja voi käyttää voimakkaita käsivarsiaan heilauttaakseen itsensä, ja roikkuakseen ympäri pelimaailmaa ja näin kiiveten kaikkialle, mihin vain pääsee. Pelaaja saattaa päättää nousta saaren isoimmalle rakennukselle, tai pudota syviin kuiluihin etsimään salaisuuksia, mutta mitä tekeekään, on liikkuminen pelikokemusta parantava tekijä, joka antaa kaikki tarpeelliset työkalut ja kyvyt liikkumiseen kaikkialla ilman ongelmia. Fysiikkamoottori ja pelin kulku liikkumisen ansiosta takaavat sen, että Completely Stretchy säilyy viihdyttävänä, mutta se ei tarkoita, etteikö huonojakin puolia olisi.

Ensinnäkin selkeän päätarinan puuttuminen tarkoittaa, että peliltä puuttuu selvä suunta. Completely Stretchy on peli, joka on sellainen kuin millaiseksi pelaaja sen itse tekee, ja tarkoitan tällä sitä, että tehtävät ja seikkaileminen ovat suurimmaksi osaksi pelaajan vastuulla, sillä suurin osa sivutehtävistä tuntuvat ohimeneviltä ja pieniltä. Saaret, vaikka ovat erityisiä, ovat myös melkoisen tyhjiä eikä niissä ole paljoakaan pelaajan huomiota kiinnittämässä, mikä on jokseenkin yllättävää ottaen huomioon niiden pienen koon. Huolimatta monista vierailtavista rakennuksista, avattavista lipastoista ja kaapeista, kiivettävistä vuorista, vesiputousten taakse kuikuilemisesta ja konttien vilkuilusta ei missään yleensä ole kiinnostavaa löydettävää, sillä suurimmaksi osaksi pelaaja törmää joko Elektro-olioon tai löytää jonkun hassun vitsin tai viittauksen populaarikulttuuriin tai kuten usein tapahtuu: ei yhtään mitään. Viittaukset saattavat olla tarpeeksi kirvoittamaan lyhyen kikatuksen, mutta vitsi vanhenee ja kun niin käy, alkaa pelaaja huomata Completely Stretchyn olevan melko ontto ja rajoittunut kokemus.

Sen sanon, että tekninen suoriutuminen on huippuluokkaa enkä kohdannut minkäänlaisia ongelmia samoillessani Grombi Islessa, mutta sitten kartta ei kuitenkaan toiminut toivotusti. Kartta osoittautui hankalaksi ja jäykäksi ja vaikeaksi käyttää, mikä on sääli, sillä Warp Digital on selvästi asettanut paljon painoa kartalle, joka esittää monipuolista 3D-mallia pelimaailmasta. Kaunis se on katsella, mutta se ei vain toimi karttana.

Taiteellinen tyyli sopii täydellisesti pelin maailmaan. Sitä voi pitää ehkä hieman tylsänä varsinkin värien osalta, mutta minusta se toimii hyvin tehden hyvinkin erikoisesta pelimaailmasta entistä paremman. Soundtrack onnistuu tekemään työnsä laadukkaasti, joka on erityisen tärkeää ottaen huomioon, ettei mukana ole dialogia tai muitakaan ääniä perustehosteita ja taustamusiikkia lukuun ottamatta.

Kaiken kaikkiaan Completely Stretchy on kaksijakoinen kokemus. Toisaalta se on lyhyt ja tiivis kokemus, ja kummallisuus kera hauskan liikkuvuuden viihdyttää ja tasaisesti myös yllättää. Samaan aikaan kyseessä on yhden tempun poni, toisin sanoen peli, joka ei ole syvällinen eikä vaihteleva, ja todellisuudessa ei ole juuri muuta kuin se, mitä pinnalla näkyy. Muistan Completely Stretchyn jatkossakin, ehdottomasti, sillä kokonaisuus on niin erikoinen, mutta ei se mieleen jää jonain aivan erityisenä indiehistorian merkkiteoksena.