Remedy on aina ollut firma, jonka pelien laatuun sekä yleiseen kunnianhimoon on voinut luottaa aina 90-luvun puolivälin Death Rallysta lähtien. Lisäksi nimet Max Payne ja Alan Wake ovat ottaneet ansaitut paikkansa pelimaailman ikoneina.
Tähtinäyttelijöillä kyllästetty, muutaman vuoden takainen Quantum Break oli perinpohjaisen viihdyttävä paketti, mutta se ei kuitenkaan yltänyt aivan sille asetettuihin korkeisiin tavoitteisiin. Pelin jälkeen myös Remedyn yksinoikeusdiili Microsoftin kanssa raukesi, ja nyt julkaistava Control tuleekin näkemään päivänvalon myös Playstationin puolella.
Gamereactor pääsi tutustumaan jo julkaisukuntoon asti viritettyyn pelikoodiin yrityksen pääkallopaikalla Espoossa. Mitä kaikkea Manhattanin sydämeen rakennetun ja jatkuvasti muuttuvan Oldest House -rakennuksen käytäviltä löytyykään? Mikä on mystinen The Hiss? Mitä ihmettä suomalainen mestarinäyttelijä Martti Suosalo tekee talkkarin roolissa? Ja ennen kaikkea, lämmittääkö Control kokonaisuutena vanhan Remedy-fanin sydäntä?
Visuaalisesti pysäyttävä brutalistinen arkkitehtuuri sekä kerronnan new weird -genreä syleilevä yleisilmapiiri tarttuvat välittömästi kiinni pelaajan mielenkiintoon. Seikkailu alkaa nopeasti ja ilman turhia selittelyjä. Näennäisesti satunnaisena konttorivierailuna alkava tarina värittyy nopeasti sankarittaremme henkilökohtaisilla motiiveilla sekä Remedylle tunnuksenomaisesti mitä mielenkiintoisimmalla hahmokaartilla.
Ylitsepursuava "outoilu" ei kuitenkaan ole turhan vaikeaa seurata, vaan keskeinen mysteeri ja Remedyn ensimmäisen naisprotagonisti Jesse Fadenin seikkailu Federal Bureau of Controlin päämajassa nostaa kierroksia perin sujuvaan tahtiin. Sävyllisesti Control tuo mieleen Lost-sarjan Dharma Initiative -tutkijoiden ja Portalin Aperture Laboratoriesin sekoilut David Lynch -tyylisen itsetarkoituksellisen hämmentävyyden sijaan.
Remedylle poikkeuksellisesti Controlin peruspilarit suunnittelun suhteen ovat avoimuus ja personoitavuus. The Oldest House on laaja ja avoin paikka, jota on mahdollista tutkia melko vapaasti. Samoin taistelutilanteissa pelaajaa ei pakoteta tiukkoihin tekemisen malleihin, vaan kokeiluun kannustetaan monipuolisesti säädettävällä "palvelusaseella".
Heti alkumetreillä pelaajan käyttöön annettava, ja monipuolisesti säädettävä pistoolin kaltainen ase muuntautuu näppärästi eri tehtäviin aina haulikon suuren hajonnan tussarista äärimmäisen tarkaksi energiatykiksi. Perustason riviviholliset kaatuvat helposti muutamalla laukauksella, mutta ei kestä kauaakaan, kun vastaan marssitetaan voimakentillä ja tavallista pidemmillä elinpalkeilla varustettuja erikoistapauksia.
Jessen yliluonnollisia kykyjä kehitetään ja kartutetaan läpi seikkailun. Edellä mainitun palvelusaseen lisäksi saa käyttöön myös telekinesian lahjan. Tämän kyvyn avulla ympäristön esineitä, kuten kärryjä, palosammuttimia tai hätätilassa seinistä revittyä betonia voi heitellä mielensä mukaan. Pelaajalla on siis monipuoliset kyvyt vastarinnan taltuttamiseen.
Tiukkojen taisteluiden tiimellyksessä jylhät avokonttoritilat ja muut ympäristöt reagoivat tulitukseen komean efektitykityksen kera. Parhaimmillaan pelaajan leuka tulee epäilemättä loksahtamaan useampaankin otteeseen siitä, kuinka intensiivistä Controlin tulitaistelut ovatkaan.
Rakenteeltaan seikkailu etenee viraston kerroksia pikkuhiljaa availlen ja pääjuonen sekä sivutehtävien mysteerejä selvitellen. Eri tilat vaativat erinäisiä kykyjä, joten täysin vapaasta etenemisestä ei pelin hiekkalaatikkoluonteesta huolimatta voida aivan puhua. Mieleen nousee ensimmäisenä esimerkiksi se, kuinka Zelda-peleissä edetään uusille alueille pikkuhiljaa uusien kykyjen ja välineiden avustamana.
Testisession perusteella on todettava, että etenkin pelin liikkeenkaappaus ja näyttelijämallinnus on sangen vaikuttavaa. Tekniikka saa talteen upeita pieniä yksityiskohtia ja nyansseja näyttelijöiden kasvoilta, jotka puolestaan puhaltavat kerrontaan tehokkaasti sävyjä sekä hienovaraisuutta. Audiovisuaalisuus on muutenkin kaikkiaan hienosti hanskassa, ja on aika pysäyttävä kuulla soundtrackillä suomi-iskelmää epäilemättä ensimmäistä kertaa ikinä. Valitettavasti pelin ruudunpäivitys kuitenkin yskii paikoin huomattavasti, kun ruudulla on samanaikaisesti suuri määrä partikkelitehosteita, hahmoja ja valaistusefektejä. Perinpohjaisen näyttävää se kyllä on, mutta paikoin yllättävän takkuilevaa.
Control jättää muutaman testitunnin perusteella varsin positiivisen yleismaun. Räiskintä on takuuvarmaa Remedyä, ja tarina tempaa mukaansa. Kuinka kokonaisuus kuljetetaan maaliin asti jää kuitenkin vielä nähtäväksi. Samoin se, millaisia pelattavuuden yllätyksiä matkan varrella nähdään. Toivon mukaan paketti saadaan moninaisista ja paikoin hämmentävistäkin langoistaan huolimatta pidettyä yhtenäisenä ja kauttaaltaan viihdyttävänä.
Remedy on palannut vahvasti omalla tyylillään. Bureau of Controlin suomalaista talkkaria Ahtia lainatakseni: "Jippii, saatana."