Creature Commandos (Max), 1. kausi on hyvä startti

Creature Commandosia kohtaan on ollut epätavallisen paljon kiinnostusta huolimatta siitä, että kyse on henkilöhahmoista, jotka ovat tuntemattomia suurimmalle osalle ihmisistä. Syy kiinnostukselle on tietysti se, että Creature Commandos polkaisee käyntiin James Gunnin (ja Peter Safranin) uuden ajan DC Comicsin elokuvat ja TV-sarjat.

Gunn on ollut mukana alusta asti, ja se on selvää. TV-sarjan lähtökohta on samanlainen kuin Gunnin vuoden 2021 elokuvassa The Suicide Squad. Joukko ongelmallisia henkilöhahmoja palkataan korkean profiilin tehtävään, jolle hallinto ei halua ohjata julkisia ja virallisia varoja. Avauskohtauksissa tavataan tuttu Amanda Waller (joka aikanaan saa oman sarjansa) ja Rick Flag Sr. (isä sille Rick Flagille, jonka Peacemaker tappoi The Suicide Squadissa - asiaa sivutaan myös Creature Commandosissa).

Salaisena tehtävänä on suojella prinsessaa ääriliikkeeltä fiktiivisessä itäeurooppalaisessa maassa. Ja tässä onnistuakseen Flag liittyy sekalaiseen joukkoon olioita: vedellinen ja jokseenkin normaali mutantti Nina (Zoë Chao), Frankensteinin innoittama The Bride (Indira Varma), väkivaltaisesti radioaktiivinen Doctor Phosphorus (Alan Tudyk), The Suicide Squadin selviytyjä Weasel (Sean Gunn) ja oma suosikkini hullu androidinen G. I. Robot (Sean Gunn) - jonka tavoitteena on tappaa natseja kaikkialla, ja koska tahansa.

Gunnin vaikutus käsikirjoituksessa ja tuotannossa on ilmeistä. Kyse on hänelle tyypillisestä huumorista, joka usein toimii erittäin hyvin, mutta aina mukana on rakkaus siihen, mikä on vähän erilaista. Kyseessä ei ole lastensarja, ja jos ajattelee animaatiota The Suicide Squadista tai Peacemakerista, on aika lähellä sitä tunnelmaa, minkä tämä animaatioelokuva välittää. Gunnin tapa olla selittämättä asioita liiaksi auki on sekin nähtävillä. Toki mukana on tarvittaessa takautumia, mutta niin sanottuja alkuperätarinoita ei tarvitse sietää, sillä sarjan lähtökohta vain oletetaan hyväksytyksi, ja siinä se.

Muodon puolesta sarja on selvästi länkkäri, joskin mukana on japanilaisen animen piirteitä. Animaation on tehnyt ranskalainen studio Bobbypills, ja tulos on korkealuokkaista aina riipivistä tilanteista romansseihin ja toimintaan saakka. Musiikki on sarjan vahvimpia osia, ja soundtrack on täynnä vaihtelevia artisteja, kuten norjalainen Kaizers Orchestra ja suomalainen Korpiklaani. Säveltäjät Clint Mansell ja Kevin Kiner tuovat tunnelmaan oman tunnelman ja vaihtelevan musiikin aukkoja paikkaamaan.

Seitsemän jaksoa ovat kukin noin 22 minuuttia pitkiä. Siksi ei ehkä kannata odottaa liiaksi syvyyttä tarinalta. Tuntuukin siltä, että jaksot loppuvat heti alkamisensa jälkeen. Olisin halunnut enemmän kestoa joihinkin kohtauksiin. Toisessa jaksossa tilanteet alkavat kuitenkin kuumeta ja samalla vihjataan, mihin sarja kehittyy. Lupauksen mukaan Creature Commandosista on helpompi pitää kuin The Suicide Squadista, jossa oli liikaa ja liian leveälle ripoteltuna hahmoja, ja toisaalta Harley Quinn oli selvästi se kaiken tähti. Vastaavaa ei ole nyt havaittavissa, ja koskapa kaikki oliot (paitsi ehkä Weasel) ovat omia persooniaan, uskon jokaisen löytävän joukosta suosikkinsa.

Toivottavasti tämä on se suunta, johon Gunn kuljettaa DC Comicsin elokuvien ja TV-sarjojen maailmaa, sillä sarja tuntuu nokkelalta, hauskalta mutta vakavalta, ja panokset ovat riittävät ilman tarvetta tuottaa massiivista tuhoa joka kohtauksessa. Ja on tässä sitä sydäntäkin. Erittäin onnistunut startti, siis.