Panzer Dragoonin henkinen perillinen Crimson Dragon ammentaa voimansa menneisyyden sivuilta, mutta samalla se alleviivaa sitä, kuinka pitkälle pelit ovat ehtineet sitten Panzer-sarjan nuupahtamisen alkuperäisellä Xboxilla.
Nykypäivän toimintamarkkinoilla raideräiskintää näkee enää lähinnä lyhyinä sivupolkuina, joilla tuodaan vaihtelua perusrytinään. Vapaus ja avoimet maailmat ovat vallanneet markkinat raideräiskintöjen hiipuessa osaksi menneisyyttä.
Oli valinnanvara pelkkä illuusio tai ei, antaa se pelaajalle tunteen siitä, että on itse ohjaksissa. Paluu tiukasti raiteilla kulkevaan toimintaan voi varmasti herätellä nostalgiavaistoja, mutta pelaaja ei voi unohtaa vuosien pelievoluution vaikutusta, ja nämä raiteet näyttävät kovin ruosteisilta kahdeksannen sukupolven konsolilla.
Crimson Dragonissa hypätään lohikäärmeratsastaja Dracon saappaisiin. Maailman ihmispopulaatio on romahtamassa crimsonscalena tunnetun taudin vuoksi, mutta koska Draco on selvinnyt infektiosta ja lähentynyt sen kautta lohikäärmeitä, kaatuu hänen tehtäväkseen pelastaa maailma lohharin selästä. Suunnitelmana on tuhota kaikki mitä vastaan tulee.
Eri puolille maailmaa sijoittuvat tehtävät nostattavat pelaajan aloittelijasta veteraaniksi tämän väistellessä monivärisiä hyökkäyksiä, jotka täyttyvät ruudun ajoittain epämääräisellä ilotulituksella. Viholliset ovat varsin komeita, kuten ovat myös ratsutkin. Tarjolla on kuusi erityyppistä siivekästä petoa, ja näillä kaikilla on kaksi erilaista hyökkäystä. Näistä toista voi vaihdella avaamiensa kykyjen mukaan.
Lohhareiden fyysiset kyvyt vaihtelevat hyökkäysten tapaan huomattavasti. Metodi pysyy kuitenkin aina samana. Tähtäin pyyhkäistään vihollisen ylitse ja samalla vedetään oikeasta liipaisimesta. Tosin joillain hyökkäyksillä liipaisinta voi pitää pohjassa koko kentän ajan ja niittää siten kaikki viholliset tieltään.
Kentät vaativat myös nopeita refleksejä sekä jatkuvaa väistelyä. Niissä kaikissa on kolme tavoitetta, ja monissa myös pomotappelu. Tavoitteet kuitenkin toistavat itseään tavalla, joka syö niistä lopulta kaiken innon.
Peli ohjaa pelaajaa automaattisesti kenttien lävitse, mutta peli ei ilmaise selkeästi, missä suunnassa on vielä tilaa väistöille, jolloin näkymättömät seinät saattavat painaa lohharikuskin vaaran tielle.

Panzer Dragoon -sarjassa oli mukana jonkin verran strategiaa ja suunnittelemista. Siinä pystyi myös pyörittelemään kameraa vapaasti ja näkemään viholliset tutkassa. Crimson Dragonissa voi katsoa rajoitetusti taakseen, ja tutka on sidottu siihen suuntaan, mihin pelaaja sattuu katsomaan. Ajoittain automaattisesti kääntyvä kamera sekoittaa helposti pasmat.
Mukana on muutamia osuuksia, joissa poistutaan raiteilta areenamaiselle alueelle. Monet pomotaisteluista vaativat useamman kohteen kurmottamista, ja tällöin saakin lentää vapaasti haluamiinsa suuntiin, mutta ikävä kyllä ohjaus on kammottavan raskasta. Crimson Dragon oli alunperin puhtaasti Kinect-peli. Padiohjaus ei kenties tämän vuoksi tunnu tarkalta. Yksinkertaisetkin manööverit ovat yksinkertaisesti jäykkiä, ja toiminta muuttuu hitaaksi säätämiseksi.
Ulkoasultaan Crimson Dragon on okei, mutta mikään siinä ei huuda uutta sukupolvea. Väreissä piisaa ja ruudulla tapahtuu aina jotain, mutta se ei räjäytä pankkia. Tarinaosuudet jättävät vielä enemmän toivomisen varaa, koska niissä juonta kuljetetaan eteenpäin still-kuvien avulla. Valjut pätkät eivät juurikaan innosta etenemään kampanjassa. Tarina itsessään on sekava, eikä se tarjoa tyydyttävää lopetusta. Koko taistelun pointti jää kovin epäselväksi.

Pelissä on mielenkiintoa nostattamassa yli sata kykyä, jotka voi avata nostamalla lohhareiden tasoja. Mukana on myös kauppa, josta ostaa buustereita ja uusia ratsuja, joten sataan prosenttiin pyrkivät pääsevät jauhamaan samoja ratoja useampaan kertaan.
On harmillista, että Crimson Dragon kärsii niin pahasta vaihtelunpuutteesta. Toistuvat tavoitteet ja kömpelö ohjaus todella syövät kokemusta. Tarjolla on parempiakin julkaisupelejä, jotka tarjoavat syvyyttä sekä sitä spektaakkelia mitä Xbox Onelta odotetaankin.
Panzer-kauden lohikäärmeratsastajille Crimson Dragon voi näyttää houkuttelevalta, mutta kannattaa pitää mielessä, että se on huomattavasti ohuempi ja könkömpi tulkinta tästä mytologiasta, maailmasta ja mekaniikasta, joka oli niin paljon parempaa alkuperäisessä Sega Saturn -trilogiassa.