Crusader Kings II on päivitetty painos mistäpä muustakaan kuin vuoden 2004 Crusader Kingsistä. Se erosi jo aikanaan Paradoxin suurstrategioiden joukosta keskittymällä valtioiden rakentamisen sijasta dynastioihin. Toki siinä, ja myös tässä tuoreessa jatko-osassa pyritään laajentamaan omaa valtapiiriä, mutta sen säilyttäminen riippuu täysin oman verilinjan edustajan toimittamista valtaistuimelle jatkamaan suvun kunniakasta tarinaa.
Tämä onkin kaikessa lyhykäisyydessään pelin tavoite. Toki sen päättyessä dynastian hallitsijoiden saavutukset lasketaan yhteen abstraktiksi pisteluvuksi, mutta Crusader Kings II on yksi niistä peleistä joissa tärkeintä on matka, ei päämäärä.
Ja mikä matka tämä onkaan. Peli alkaa vuodesta 1066 ja se kestää jopa 400 vuotta jos suvun liekki ei ehdi sammua sitä ennen. Valittavissa on vaihtelevan historiallisia hahmoja kreiveistä keisariin saakka, joskin vain kristityistä valtioista. Tämä tarkoittaa, että pelaaja joutuu maallisempien hallitsijoiden lisäksi ottamaan aina myös paavin huomioon suunnitelmissaan. Ns. pakanamaat ovat luonnollisesti vapaata riistaa, ja miekanteräkäännytys onkin pelissä suosittua ajanvietettä.
Koska kyseessä on ennalta määriteltyjä alkupisteitä lukuun ottamatta hyvin "epähistoriallinen" peli Paradoxilta, voi riittävän kunnianhimoinen pelaaja nousta riviaatelisesta aina keisariksi asti. Tapahtumat eivät siis esimerkiksi Victoriasta poiketen seuraa mitään tuntemaamme historiankirjaa, joka antaa pelaajan keskittyä rauhassa luomaan omaa tarinaansa.
Kuten todettua, tämä tarina pyörii dynastioiden ympärillä. Valtakunta johon putkahdat toimii tietyn perimysjärjestyksen mukaan, oli se sitten vaalikuninkuus, gavelkind tai patrimonia. (Jos et tiedä mitä nämä ovat, älä huoli, peli opettaa.) Sinun on joko käytettävä tai muutettava tätä vallitsevaa järjestelmää tavoitellessasi ja puolustaessasi valtaistuinta. Jos esimerkiksi suvussasi on kuninkaallista verta, voi sinulla olla laillinen peruste vaatia kruunua entisen hallitsijan kuukahtaessa, joskin tätä vaatimusta on syytä tukea armeijan voimin. Liittoutumat, valloitukset, salajuonet ja suoranaiset murhat siivittävät tietä kohti "kunniaa".
Ja tämä kaikki on vasta sisäpolitiikkaa. Tämän lisäksi pitää selvitä myös naapureista, naapureiden naapureista sekä paavin vaatimuksista. Naititko tyttäresi normannikuninkaalle? Tervetuloa osaksi Englanti-Ranska -matsia! Ajattelitko että Puola olisi hyvä liittolainen? Valmistaudu puolustamaan mongoleita vastaan! Valtasitko Suomen? Toivottavasti pidät kapinoista!
Keskiaikainen Eurooppa muodostaa todella kiehtovan pelikentän, jonka dynamiikka varmistaa ettei yksikään pelikerta mene aivan samalla tapaa. Koska kaikki perustuu kasvottomien valtioiden sijasta hahmoihin joilla on omat ominaisuutensa, taipumuksensa sekä tavoitteensa, on Crusader Kings II kierolla tavalla kuin The Sims: Europa Universalis. Parhaimmatkin suunnitelmat voivat joutua sivuraiteelle kun uljas hallitsijasi taittaa niskansa metsästysretkellä, tai saa kuningattareltaan puukon selkään vehdattuaan hovineidon kanssa. Yksi eeppinen dynastiani katkesi kuninkaan alettua arvostaa turnajaisten seurauksena miestenvälistä ystävyyttä aivan uudella tasolla. Mitä tahansa voi tapahtua.
Pelin hallintomalli voi hieman yllättää perinteisempien strategiapelien ystävät. Pelaaja hallitsee kuninkaanakin vain kourallista provinsseja, herttuoiden ja kreivien huolehtiessa yleensä suurimmasta osasta valtakuntaa. Liiallinen vallan keskittäminen johtaa ylimääräisiin kustannuksiin sekä alamaisten mielipahaan, ja se on helppo tapa hankkiutua sisällissotaan. Omaa väkeä joutuukin pitämään silmällä vähintään yhtä tarkasti kuin naapureitakin, ja jos joku herttuoista alkaa kerätä liikaa ystäviä ja vaikutusvaltaa, on kenties aika puuttua tämän hyvinvointiin.
Vaikka Paradoxin keskiaika onkin kohtuullisen pimeää, tapahtuu sen aikana teknologista kehitystä, mutta sekin provinssi kerrallaan ja sangen verkkaista tahtia. Vaikka yliopistolla ylpeilevä pääkaupunkisi tuottaisikin jo sangen edistyneitä sotureita, voit yleensä luottaa siihen että armeijasi peruskiven muodostavat toukohousut rajaprovinsseista.
Crusader Kings II käyttää Paradoxin nykyaikaista pelimoottoria, mutta vaikka se näin näyttääkin ajanmukaisemmalta kuin edeltäjänsä, on se menettänyt osan charmistaan. Esimerkiksi hahmoista ei enää nyt tule yhtä sieluttoman rumia kuin ensimmäisessä osassa harkitsemattomien naimakauppojen seurauksena, joka on ainakin omasta mielestäni suuri menetys. Jos kuninkaani on huulihalkioinen, änkyttävä kääpiö, haluaisin sen heijastuvan tämän kuvaan hieman nykyistä enemmän.
Musiikki on tuttua Paradox-linjaa ja antaa pelille keskiaikaista tuntua, mutta puupuhaltimiin kuitenkin kyllästyy jossain vaiheessa. Tässä vaiheessa voi onneksi tehdä ns. perinteiset ja vääntää oman mediasoittimen pyörimään pelin taustalla.
Pelattavuudeltaan Crusader Kings II on kenties parasta mitä Paradox on tähän mennessä toimittanut. Tarkoitan tällä lähinnä sitä, että se on täysin pelivalmis ja miltei bugivapaa jo suoraan laatikosta, eikä vasta kuusi kuukautta julkaisun jälkeen niin kuin ennen vanhaan. Toivon mukaan tämä trendi jatkuu tulevaisuudessakin.
Valikot ovat kieltämättä ensialkuun hieman sekavia, mutta peliin on liitetty melko mittava tutoriaaliosuus jonka välityksellä suurimman osan asioista tulee hahmottaneeksi. Pimentoon jäävät seikat selviävät sitten pelaamisen ohessa. Käyttöliittymää olisi toki voinut hioa enemmänkin, mutta kun sen logiikan kanssa pääsee sinuiksi, ei se aiheuta ongelmia.
Crusader Kings II on yksi Paradoxin parhaista strategiapeleistä tähän mennessä, ja kenties jopa paras. Se ei ole yhtä valtava kuin Europa Universalis III tai yhtä syvä kuin Victoria II, mutta keskittymällä rajallisempaan alueeseen ja omanlaiseensa pelimekaniikkaan se pystyy toteuttamaan tavoitteensa paremmin. Henkilökohtaisempaa strategiakokemusta hakeville se sopii kuin kruunu päähän.