Daredevil: Born Again (Disney+), 1. kausi on lisää sitä samaa

Suurin osa lienee sitä mieltä, että Netflixin Marvel-tarjonnassa oli paljon pettymyksiä, joista Iron Fist ja The Defenders olivat erityisen huonoja. Toisaalta taas Charlie Coxin esitys Daredevilinä oli mahtavaa. Kukaan ei ehkä ole sitä mieltä, että sarja ansaitsisi Emmy-palkintoja ja klassikkoaseman, mutta kuitenkin hyvin tehtyä supersankariviihdettä se oli.

Siksi varsinkin Coxin Daredevilin menetystä surtiin erityisesti, kun Netflixin ja Marvelin yhteistyö päättyi, ja siksi iloa on kuultu, kun vain Coxin Daredevil pääsi mukaan Marvelin elokuvien isompaan maailmaan.

Näin kävi ensin Spider-Man: No Way Homessa, sitten She-Hulkissa ja nyt sitten oikein kunnolla sarjassa Daredevil: Born Againissa. Kyseessä on Marvelin sarja, joka hengittää uutta iloa Daredevilille, ja samalla kyseessä on jonkinlaista jatkoa sille, miten Netflixissä tarina kulki.

Joten tässä se on: onko kyseessä arvollinen jatko varsin upeille Netflixin kausille? On se sitä enemmän kuin yhdellä tavalla, sillä Born Again jatkaa siitä, mihin jäätiin niin tunnelman kuin käytännönkin suhteen, ja tarjoilee katsojille jatkoa samasta muotista kuin viimeksi. Vincent D'Onofrio Kingpininä? Kyllä, hän on edelleen keskeinen pahis. Masentavampi tapa esittää New York verrattuna Marvelin muiden sarjojen valoisampaan tapaan? Kyllä. Ja enemmän painoarvoa yksinkertaisille, brutaaleille ja fyysisille taistelukohtauksille pitkin otoksin? Ehdottomasti. Toisin sanoen kaikki on paikoillaan, kaikki mikä teki Coxin suorituksesta niin energisen.

Tiellä on kuoppansa. On se sitten johtuen uusintakuvauksista tai kulissien takaisista ongelmista, mukana on useita esimerkkejä huonoista digitaalitehosteista, jotka tekevät särön muuten niin hyvin tehtyyn koreografiaan, ja ensimmäisen jakson muuten niin hyvin tunteisiin vetoavan kohtauksen pilaa yllättävän huonosti tehty leikkaus ja kummallinen tapa asettaa henkilöhahmot kohtaukseen. Kauden edistyessä ongelmat vähenevät, mutta ne ovat häiritseviä esiintyessään, ja vaikuttaakin siltä, että jälkituotanto tehtiin turhan vauhdilla.

On kuitenkin sanottava, että Daredevilin peruspilarit ovat paikoillaan, eli siis Cox, D'Onofrio, Deborah Ann Woll Karen Pagena ja vahvat sivuhahmot, jotka ottavat itsensä vähän turhan vakavasti (kyse on TV-sarjasta, josta suurimmaksi osaksi puuttuvat Marvelille tyypilliset lyhyet sutkaukset), mutta kaikki on uskottavaa ja hyvin käsikirjoitettua. Kyllä, jotakin CW-tyylin melodraamaa on mukana silloin tällöin varsinkin arkisissa sanailuissa, jotka vaikuttavat enemmänkin karikatyyreiltä, mutta kyseessä on ehdottomasti hyvin näytelty sarja.

Voisi väittää, että Born Again ei itse asiassa kuljeta sarjaa eteenpäin niistä kuopista, joihin jäätiin, sillä kyseessä on lisää sitä samaa tunnelmaltaan kuin tarinankerronnaltaankin. Mutta samaan aikaan Charlie Cox erityisesti saa tilaisuuden osoittaa, miksi hänen versionsa Dardevilistä on edelleen niin vetoava, ja on sitten sisä- tai ulkopuolella muista Marvelin elokuvista, on sarja niin suosittu fanien keskuudessa. Born Again on arvollinen jatko-osa, joka huolimatta muutamista kompastuksista onnistuu sementoimaan Hell's Kitchenin oman maailman osaksi muuten niin kosmista Marvelin elokuvien maailmaa.