Darksiders

Darksiders on useimmille tutunoloinen jo ennen kuin peliin koskeekaan, tarinan kivijalka kun on valettu Raamatun pohjalle. Pelin keskeisimpänä hahmona nähdään War eli Sota, joka on Ilmestyskirjan yksi neljästä apokalyptisestä ratsastajasta. Uskonnolliset viittaukset antavat pelille rönsyilevän tarttumapinnan, mutta tekijät eivät ole sitoneet itseään mihinkään tiettyyn kertomukseen. Rajoja rikotaan alituiseen pelin edun nimissä. Tarina alkaa, kun maailmanloppu koittaa ennen aikojaan ja War huomaa tulleensa lavastetuksi. Vihan ja koston innoittamana sodan jumalan on selvitettävä, kuka petti muinaiset lait ja sysäsi kolmen valtakunnan - taivaan, helvetin ja ihmisten - herkän tasapainon sivuraiteille.

Pelin edetessä ihmiset katoavat kuvasta kokonaan ja jäljelle jää raunioitunut maa, jossa enkelit ja demonit taistelevat keskenään. War on sopassa kolmantena pyöränä, jota vastaan kaikki muut ovat kääntyneet. Maailmanlopuntapahtumien selvittely tuottaa kuitenkin harvoja ystävyyssuhteita, jotka toimivat tarinaa edistävinä tekijöitä. Auttamalla kapinallisia demoneja War saa esimerkiksi uusia kykyjä. Niille onkin tarvetta, sillä tultuaan petetyksi War menetti lähes kaikki voimansa. Uudet kyvyt auttavat liikkumaan raunioituneissa kaupungeissa ja helpottavat valtavien pomovastusten kellistämistä. Ehkä siisteimpänä yksityiskohtana War pystyy muuntautumaan itseään suuremmaksi hirviöksi, joka tekee vaikeistakin vastuksista tonnikalasalaattia.

Darksiders on siitäkin mielenkiintoinen tuote, että sen taustalta löytyy sarjakuvapiirtäjänä tunnettu Joe Madureira. Sarjakuvamainen tyyli näkyy ja tuntuu etenkin tarinan kolhoissa avainhahmoissa, jotka ovat kuin suoraan supersankarikirjasta. Testosteronia ei säästellä ja miehen kokoiset miekat viuhuvat tuiman äijämäisissä merkeissä. Tunnelma on lähellä God of Waria, mutta Darksidersissa on yritystä myös The Legend of Zeldan kaltaiseksi seikkailuksi. Suoraviivaisen alun jälkeen maailma pelaajan ympärillä alkaa avartua ja toimintaa rytmitetään pulmanratkontaa vaativilla luolastoilla. Esimerkiksi majesteettisen näköisessä goottilinnassa sai risteillä mukavan tovin vipuja väännellen, seinissä kiipeillen ja aarteita metsästäen. Kiinnostavalta kuulostaa myös se, että myöhemmin War saa käyttöönsä oman ratsunsa. Kaviokyytiä ei kuitenkaan ennakon puitteissa päästy testaamaan.

Pelkkänä toimintapelinä Darksiders ei vakuuta aivan Bayonettan tavoin. Raskaista aseista ja lennokkaista liikesarjoista huolimatta varsinainen toiminta tuntuu pitemmän päälle melko yksioikoiselta takomiselta. Erityisesti samojen lopetusliikkeiden liikakäyttö herättää epäilyjä. Niiden tarkoituksena on luoda toimintaan elokuvamaisia huippuhetkiä, mutta tarpeeksi usein toistuessaan ominaisuus pikemminkin vain rikkoo taistelun lennokkuutta. Missään nimessä kehnolta miekkailu ei silti tunnu, vaan kyse on lähinnä hienosäädön puutteesta. Jo muutamalla uudella vihollistyypillä ja hieman monipuolisemmilla lopetusliikkeillä toiminta saisi aivan uudenlaista pontta.

Yhdeksi ennakkoversion mieleenpainuvimmista tekijöistä nousi musiikki, joka korostaa maailmanlopun tunnelmaa hienosti. Taustaäänet istuvat ympäristöihin saumattomasti ja osaavat mukautua pelin eri vaiheisiin. Esimerkiksi astellessa upeiden patsaiden keskellä linnan käytäviä musiikki vaimenee rakennuksen arkkitehtuuria korostavaksi kuorolauluksi, kun taas taisteluissa tempaudutaan sotilaallisen rytmikkäisiin tahteihin. Pelin kokemuksellisuuden puolesta puhuu myös se, ettei vaikeustaso ole oletusarvoisesti anteeksiantamaton, vaan löytää mukavan tasapainon jännityksen ja viihteen väliltä. Tällä saralla peli tuntuu jo valmiilta.

Lopputulokseen vaikuttaa paljon se, tarjoaako Darksiders pitemmän päälle riittävästi vaihtelua ja keksitäänkö soppaan vielä heittää uusia ideoita. Ennakkoversiossa seikkailu tuntui välillä liiaksikin tuttujen ratkaisujen toistamiselta uudessa kuoressa. Viihdyttävyys on kuitenkin se, mikä peleissä ratkaisee, eikä kovanaamaista karismaa Warin seikkailusta puutu. War on kuin maailmanlopun Jack Bauer, joka käy omaa oikeudenkäyntiään uhmakkaasti tekojensa kautta. Huolellisella loppusilauksella pelistä voi kiillottua mielenkiintoinen vaihtoehto muille alkuvuoden toimintaeepoksille.