Dead Island: Riptide

Dead Island: Riptide on vaikea arvioitava. Ikään kuin Dead Island 1.5:nä julkaistava itsenäinen ei-aivan-jatko-osa jatkuu siitä, mihin esikoinen jäi. Siltä sopisi toisaalta osoittaa uudistuksia ja ennen kaikkea korjauksia edeltäjäänsä verrattuna, vaikka hommaa pyörittää sama, ongelmien riivaama pelimoottori. Ideassa on imua, eikä toteutuskaan syö sukkaa kympillä joka käänteessä. Valitettavasti tekniset puutteet lanaavat suurimman osan peli-ilosta isolle osalle potentiaalista zombinpätkintäkohdeyleisöä.

Budjettifiilis on läsnä kautta linjan. Normaalipeliä hieman halvempi itsenäisesti toimiva Riptide on hieman outo sekoitus toisaalta vakavaa zombien jälkeistä aikaa ja toisaalta täysin sekopäistä B-leffamätkintää. Juoni kulkee horjahdellen eteenpäin toinen toistaan heikompien ääninäyttelijöiden saattelemana. Tarina pelastautumisesta ja epäkuolleiden aallon syntyperästä on juuri niin kalkkunaa, kuin normaalisti B-leffalta odottaisi. On vaikea arvioida, onko tämä pelissä tarkoituksellista vai puhtaasti ammattitaidon puutetta. Viidestä selviytyjästä ainoastaan isokokoisella Sam B:llä tuntuu olevan edes piirun verran luonnetta. Uutena hahmona nähdään englantilainen John, jonka erikoisuus on (lähes) aseeton lähitaistelu kynsien sun muiden muokattujen hanskojen kera.

Erilaisia aseita ja sekalaista rojua on vieläkin maastossa ennemmin riesaksi kuin tarpeeksi. Perusnuijia sun muita muokkaamalla voi onneksi luoda ainakin muutamia herkullisia epäkuolleen uudelleenkuolettajia, kuten teslapesäpallomailan tai improvisoidun moottorisahan. Aseet kestävät nyt ykkösosaa paremmin kulutusta, mutta erikoisesti ampuma-aseet eivät kärsi ollenkaan käytöstä. Asevalikoima murtaa polvilumpioita ja irrottaa ruuminjäseniä niiden normaaleilta paikoiltaan varsin tyydyttävästi. Peli onkin ehdottomasti K18-tavaraa. Ajoneuvojakin on, mutta vähänlaisesti (jeeppi ja vene).

Tavaran määrä on valitettavan runsas eikä sen hallintaa helpota PC-pelaajien kohdalla konsoleille suunnitellut kömpelöt valikot. Pelin aikana kehittyvän kykypuun oksia on myös trimmattu, mutta sieltä ei edelleenkään löydy kuin muutama oikeasti mielenkiintoinen juttu. Pääosa on tylsää "2% lisää vahinkoa tylpillä aseilla" -tyyppistä täytettä. Raivo-mittarin täytyttyä jokainen hahmo saa hetkeksi käyttöönsä erilaisia "supervoimia". Sam B muuttuu pysäyttämättömäksi lähimättäjäksi kun taas Purna nappaa käyttöönsä revolverin nopeita tappoja varten. Yhteistyöraivotilassa ryhmän jäsenet saavat synergiaetuja (enemmän kriittisiä osumia jne.) toisiltaan.

Ykkösosaan verrattuna joitakin parannuksia on saatu aikaiseksi. Lähitaistelu tuntuu nyt mielekkäämmältä, kiitos tarkemman osumakohdan mallinnuksen ja kestävämpien astaloiden. Nyt kahden lyönnin välein ei tarvitse etsiä uutta kättä pidempää edellisen hajottua. Huitominen taantuu edelleen ajoittain varsin epämääräiseksi, ja erikoisiskuja viskoo ohi milloin täysin syyttä, milloin pelimoottorin yskähdyksen takia. Yksin pelattuna tuliaseiden ilmestymistä kuvioihin odottaa malttamattomasti, sillä etenkin erikoiszombien kellistäminen menee nopeasti ärsyttäväksi isku-ja-perääntyminen -rumbaksi. Porukassa lähivääntökään ei käy tuskastuttavaksi pelaajien jakaessa isompien zombien huomiota. Uusia asetyyppejä on tukku, hupaisimpana naulapyssyt, harppuunat ja muut aseet, joiden ammuksia voi kerätä uusiokäyttöön epäkuolleen pärstävärkistä vaikka kesken väännön. Hupaisia sattumuksia porukassa tapahtuu varsin säännöllisin ajoin, tosin usein kiitos sekoilevan tekoälyn tai fysiikkamallinnuksen.

Ulkoisesti Dead Island: Riptidestä ei voi oikein tykätä. Jälki on väärällä tavalla rupista tekstuurien ollessa PC:lläkin suttuisia ja geometrian yltiöyksinkertaista. Erityishuomiota ansaitsee tönkkö animaatio, joka näkyy surkuhupaisana kävelynä ja omalla, pelottavalla tavallaan tönkkösuolattuina etuyläviistoon tuijottavina pelaajina keskusteluiden aikana. Epäloogisesti epäkuolleista tuntuu olevan eniten eloa, mitä liikkuvuuteen tulee.

Kaikesta tekniikan aikaansaamasta antipatiasta huolimatta pelissä on imua. Jos ilmeisen B-produktioarvon ohi pystyy katsomaan, etenkin porukalla epäkuolleita vastaan taistelemisessa on ideaa, joka menee "hae X tavaraa mulle" -tylsyyden ohi. Yhteistyössä pelaaminen ei tietenkään saisi korvata pelillistä sisältöä. Peliä pitäisi olla hauska pelata myös itsekseen. Riptide ei ole vailla vetovoimaa. Jos tekniseen toteutukseen olisi panostettu kunnolla ja edes suurimmat virheet eliminoitua, käsissä voisi olla ainakin kulttiklassikko. Nyt pelimoottori yhdessä yhdentekevän tarinan ja tehtäväsuunnittelun kanssa kampittavat epäkuolleita liikaa.

Dead Island: Riptide -pelikuvaa videoesittelyssä: