Death Stranding 2: On the Beach ei juurikaan uudistu

Death Stranding on polarisoiva teos, joka jakaa pelikansaa kahtia. Jotkut puhuvat siitä ylihienona kävelysimulaattorina, kun taas toiset huutavat kiistattoman klassikon perään suu vaahdossa. Kukaan ei kuitenkaan voi kieltää, etteikö Hideo Kojiman teos ole skaalaltaan eeppinen mutta ennen kaikkea outoudessaan omaperäinen. Ehkä siksi jatko-osa tuntuu jotenkin oudolta ratkaisulta. Tarina kun tuntui päässeen loppuun ensimmäisessä pelissä, jatko-osaa seuraa hieman väkinäinen rahastuksen tunne. Peli on kuitenkin nyt ulkona ja pakkohan se on kokea.

Yhdistettyään Pohjois-Amerikan tukikohdat yhtenäiseksi rintamaksi, Sam (Norman Reedus) katoaa viettämään rauhallista aikaa kaksin BB-lapsensa Loun kanssa. Uhka ei kuitenkaan ole ohi ja kuolleiden määrät ovat moninkertaistuneet Meksikon alueella. Samin apua tarvitaan turvaamaan tämäkin alue, sillä kenelläkään toisella ei ole näin laajaa tietoutta kuolleista tai siitä, kuinka niistä selvitään. Hieman vastentahtoisesti Sam suuntaa siis kohti Meksikoa.

Hyvin kliseiset lähtökohdat pelin tarinalle tuntuvat puoltavan Death Strandingin jatko-osan suuntausta rahastukseen. Syvyyttä tarinalle ja hahmojen aivoituksille saa kuitenkin hahmojen välisistä keskusteluista, joissa voi tehdä useita lisäkysymyksiä nopean ydinasian läpi juoksuttamisen lisänä. En ennättänyt läpäistä massiivista peliä ennen arvostelun kirjoittamista, mutta tarina ehtii kyllä syventyä ja monimutkaistua useita kerroksia tarjoillen varsin kiehtovia ja eeppisiä tilanteita sekä yllättäviä käänteitäkin jo muutama tunti aloituksesta, joten kyseessä kuitenkin on jotain enemmän kuin pelkkä taloudellisen hyödyn tavoittelu. Taustalla jyllää teemoina muun muassa eristäytyminen, menetyksen pelko, suru ja yhteistyö. Valitettavasti hyvin kojimamaisesti tarina poukkoilee paikoittain myös korkealentoiseksi häröilyksi ja tekotaiteelliseksi sekoiluksikin, minkä perässä on vaikea pysyä.

Death Stranding 2: On The Beachin pelillinen anti on tuttu jo ensimmäisestä pelistä. Samilla poukkoillaan pitkin erilaisia ympäristöjä kantaen tavaraa paikasta toiseen kuljetusmuulin tavoin. Käytännössä hahmolla ei voi kuin kävellä, juosta tai kyykkiä eteenpäin. Liikkumisen kauneus tuleekin hienovaraisesta tasapainoilusta, johon vaikuttavat selässä kannettavan tavaran paino ja asettelujärjestys mutta myös ympäristön muodot ja voimat. Pelaajan pitää korjailla Samin asentoa liipaisinnapeilla tämän horjahdellessa pitääkseen hänet tolpillaan. Kaatuilu yleensä levittää kantamukset pitkin lähimaastoa aiheuttaen näille vahinkoa, mikä taas tuntuu kukkarossa tavaroita toimittaessa. Lukuisten työkalujen ja laitteiden avulla samoaminen karussa maastossa helpottuu ja peli saa syvyyttä, kun pelaaja voi tehdä matkaa haluamallaan tavalla.

Tällä kertaa maastolla on entistä isompi rooli liikkumisessa. Ympäristö muokkautuu kävelyn yhteydessä tai itsekseen luonnollisten voimien myötä. Esimerkiksi vuoristossa voi alkaa kivivyöry, mikä voi tukkia osan tietä kävelykelvottomaksi, mutta samalla se voi myös avata uusia parempia reittejä tavoiteltuun kohteeseen. Muokkautuva maasto antaa pelille kiehtovaa dynaamisuutta, minkä avulla jokainen pelikerta tuntuu osittain uudelta ja ennenkokemattomalta.

Patikoinnin ohella toiminta on iso osa peliä. Vihollisia riittää "kuolleista" haamuista ihmissotilaiden lisäksi erilaisiin eläimiin asti. Useat konfliktit voi välttää piiloutumalla tai harhautuksilla, mutta hahmon toiminnot taipuvat myös monipuoliseen toiminnalliseen kontaktiin, jos pasifistinen käyskentely ei ole vaihtoehto. Monipuolisen arsenaalin myötä tulee valittavaksi kuolettavia tai pelkästään lamauttavia toimintamuotoja, joilla viholliset voidaan kohdata. Death Stranding 2: On The Beach antaa lukuisia mahdollisuuksia ratkoa eteen tulevat ongelmatilanteet, jonka myötä toimintaan tulee persoonallisempi ja omia mieltymyksiä helpommin huomioiva ote.

Peli pyrkii esiosaansa enemmän yhdistämään pelaajia samaan maailmaan. Vaikka peli on pelattavissa offline-tilassa, peli toivoo yhdistämistä palvelimiin. Pelaajat voivat jättää toisille avustusta selättämään maailman haasteita tai lähettää terveisiä hymiöiden muodossa. Pelattava kartta täyttyykin erilaisista merkinnöistä muilta pelaajilta, jotka herättävät kiinnostusta sisällöllään matkaa tehdessä.

Monipuolisesta toiminnallisuudesta huolimatta tai juuri sen takia Death Stranding 2: On The Beachissa kyse on pitkälti tunnelmoinnista. Tilanteiden mukaan fiilistellään esimerkiksi kuvankauniita maisemia patikoidessa, jännitetään kiinnijäämistä piilossa puskissa tai taistellaan painajaisia vastaan hengen edestä. Tilanteet on rakennettu huolella hämärtäen elokuvamaisen tarinankerronnan ja pelillisen vapauden antamaa raja-aluetta välittäen osuvia tunnetiloja ja olemisen hienoutta. Peli hengittää rauhallisella rytmillään ja kuljettaa pelaajan unimaiseen kokemukseen, jossa persoonallinen maailma ja omaperäiset hahmot luovat pohjan jollekin isommalle kuin pelkälle pelille. Ja juuri tässä Hideo Kojima on parhaimmillaan. Hän rakentaa maailmoilleen niin paljon pohjaa ja yksityiskohtia, että ne auttavat pelaajaa pääsemään pelaamisessa mekaanista suoritusta syvemmälle tasolle ja tuntemaan jotain pelaamistaan kohtaan.

Pelin parissa tunnelmoinnissa auttaa sen tekninen mahtavuus. Visuaalinen hienous saa hämmästelemään harva se hetki, ja mielessä pyörii vain yksi ajatus: vau. Death Stranding 2: On The Beach onnistuu luomaan maailmastaan fotorealistisen. Luonnollisen valon ja pienimpien yksityiskohtien yhdistely saa samoiltavan maailman vaihtuvine sääolosuhteineen näyttämään kuin National Geographicin luontodokumentilta. Heti pelin aloittava erämaa hiekkamyrskyineen, kipinöitä aiheuttavine salamoineen, kivivyöryineen ja auringonsäteineen vaikeuttaa etenemistä, kun mieli tekee vain jäädä tuijottelemaan ympärilleen. Peli siirtyy saumattomasti välivideoiden ja pelattavan sisällön välillä ja pelkästään hahmojen kasvoista voi paikoittain vielä huomata, että kyseessä on "pelkkä peli". Hahmot on kuitenkin mallinnettu huolella ja animaatio on todella luonnollista, jossa pienet eleet kuten horjahtelut ja asentojen korjailut saavat hahmot elämään. Mukana on jälleen kerran läjä kuuluisia näyttelijöitä ja muita taiteilijoita. Osa on tuttuja ensimmäisestä pelistä, mutta mukaan on saatu myös useita uusia yllättäviäkin henkilöitä rooleihin. Peli on optimoitu sen verran ensiluokkaisesti, ettei tökkimistä ole havaittavissa normaalilla Playstation 5:llä pelatessa, eikä latauksiin kiinnitä minkäänlaista huomiota. Laite pysyy myös harvinaisen hiljaisena peliä pyörittäessä.

Pelin äänimaisema on yhtälailla huoliteltu. Rikkaat taustaäänet huomioivat hienosti koetun maailman pienimpiä yksityiskohtia myöten antaen pelille elollisen pohjan. Ääninäyttely on ensiluokkaista lukuisten tunnettujen näyttelijöiden heittäytyessä rooleihinsa ja luoden uskottavaa kemiaa. Musiikkia pidän yhtenä tärkeimmistä tunnelmanluojista. Peli osaa tarkkailla pelin tapahtumia ja aktivoida tilanteisiin sopivia lauluja korostamaan sen hetkistä tunnelmaa. Esimerkiksi, tehdessä yksin matkaa poikki erämaan kaihomieliset biisit alkavat hiljalleen nousta esiin, luoden asiaankuuluvaa surullista ja yksinäistä sävelmää, mikä antaa aivan uudenlaisen vahvemman merkityksen matkan tekemiselle. Tunnettujen artistien lisäksi pelissä tehostaa kohtausten tunnelmaa laadukas elokuvamainen orkesterimusiikki, mikä tekee esimerkiksi toimintakohtauksista entistä mahtipontisempia.

Death Stranding 2: On The Beach on todellinen kokemus. Ensimmäisen osan tavoin peli tarjoaa hyvin omaperäistä tarinaa huolitellussa maailmassa upealla teknisellä toteutuksella. Mutta osittain tässä on myös pelin mahdollinen kompastuskivi, sillä vaikka niinkin omaperäinen kuin kokemus on, se ei juuri näytä poikkeavan ensimmäisestä pelistä. Jos Death Stranding on aikaisemmin tuttu, ei jatko-osan vaikutus ole enää niin mullistava. Toki mukana on paljon uutta tarinallisesti, pelimekaniikkaa on viilattu entisestään ja audiovisuaalinen anti on huipussaan, mutta periaatteessa tarjolla on samaa kuin aikaisemmin. Mutta olitpa pelannut ensimmäistä peliä tai et, kyseessä on taas jonkin tason merkkitapaus, ja siihen kannattaa tutustua ja selvittää, pitääkö siitä vai ei.