Devil May Cry 4

Tarinan, tai oikeastaan juonenkäänteiden, merkitys on pelissä sen verran painava, ettei paljastuksia tohdi tehdä. Kiinni pelin maailmaan pääsee näillä tiedoilla: Pelin päähahmo Nero on nuori demoninmetsästäjä ja tykästynyt kauniiseen Kyrie-neitoon. Kyyhkyläisten arki järkkyy, kun kotikaupunkiin tupsahtaa lauma häirikködemoneja. Nero alkaa selvittää demonien alkuperää, ja ennen pitkää tapahtumien taustalta paljastuu mehevä salajuoni. Nero ei itsekään ole aivan suoraviivainen hahmo, sillä hänen oikeassa kädessään lymyää demoninen voima. Kuvioon sotkeutuu myös aiempien Devil May Cry -pelien päähahmo Dante, joka ottaa Neron paikan päähahmona pelin puolivälissä.

Aiempia Devil May Cry -pelejä pelaamattomana olin hieman huolissani tulisinko pitämään Devil May Cry 4:stä. Devil May Cry -sarja on nimittäin kipakasta vaikeustasosta nauttivien taitopelaajien suosiossa, joten pelkäsin pelin olevan liian haastava. Samantyyppisistä peleistä Ninja Gaiden oli minulle liian vaikea, mutta God of Warit ovat maistuneet.

Huoleni osoittautui pian turhaksi, sillä Devil May Cry 4 on helpommalla vaikeustasollaan selvästi Ninja Gaidenia helpompi. Oli myös mukava huomata pelin yhtäläisyydet Resident Evil -peleihin. Ensimmäinen Devil May Cry sai alkunsa Resident Evil -pelin prototyypistä, ja rakenteesta on vieläkin jotain jäljellä: Neron seikkailu kulkee huone tai ulkoalue kerrallaan monipuolisten tapahtumapaikkojen läpi, joissa etenemistä katkotaan joko taistelulla tai yksinkertaisella ongelmanratkonnalla. Resident Evil- ja Devil May Cry -sarjoja yhdistää myös kauhuteema, mutta taistelua ja toimintaa Devil May Cry 4:ssä on enemmän kuin kaikissa Resident Evileissä yhteensä. Käytännössä viholliset listitään miekalla, mutta sekä Nerolla että Dantella on myös loppumattomilla ammuksilla varustetut pistoolit. Paukuttelu on kuitenkin ennemmin tyylikysymys kuin varsinaista teilaamista, eikä Devil May Cry 4 ole missään mielessä ampumapeli.

Taistelun perusasiat opeteltuaan pelaaja saa Neron pieksämään demoneita kiitettävällä vimmalla. Meiningin energisyys juontuu näyttävän grafiikan lisäksi reippaasta tyylittelystä. Pelisarjan tavaramerkki on ilmassa leijunta pistoolin rekyylin varassa, joka onnistuu niin Nerolta kuin Danteltakin. Vihollisen voi myös sipaista miekalla ilmaan, loikata itse perässä ja viipaloida pirulaista lennossa. Oma suosikkiyhdistelmäni oli lyödä demoni kanveesiin ja löylyttää mehut pihalle maata vasten takovalla iskusarjalla. Demonikädellään Nero voi paiskoa vihollisia tai heilauttaa itsensä silmänräpäyksessä vihollisen lähelle. Seikkailuosuuksien aikana demonikäsi toimii kiipeilykoukkuna. Tasohyppelykohtauksissa Devil May Cry 4 ei ole parhaimmillaan, lähinnä jäykähkön hyppytuntumansa takia, mutta muuten kontrollit ovat niin jämäkät kuin toimintapelissä pitääkin. Devil May Cry 4 tuntuu melkoisesti God of War -peleiltä, mikä on pelkästään positiivinen asia.

Peliin kuuluu yksinkertainen hahmonkehitys, mutta suoranaisesta roolipeliominaisuudesta ei ole kyse. Pelihahmon liikevalikoimaa voi kasvattaa tehtävien selvittämisestä palkkioksi saadulla valuutalla. Matkan varrella kasvava liikevalikoima voimistaa pelaajaa vaikeampia vihollisia vastaan ja toisaalta pitää huolen siitä, ettei pelaajalla ole liikaa opeteltavaa seikkailun alussa. Fiksusti energiatäydennysten ja muiden tarve-esineiden ostoon on oma rahansa, joten varmuusvaraston täydentäminen ei hidasta liikevalikoiman laajentamista.

Pelin vaikeuskäyrä kulkee epätavallisesti. Haastavuus käy huipussaan pelin puolivälin paikkeilla, jonka jälkeen seuraa muutama helppo ja hauska lepuutustehtävä. Aluksi loppupuolen lepsuilu tuntuu oudolta, mutta on lopulta piristävää vaihtelua ja sopii rytmitykseen. Lopputaisteluissakaan vaikeusaste ei karkaa käsistä, vaan kohoaa sopivan tyydyttävälle tasolle. Pelityypin luonteeseen kuuluu, että läpipeluun jälkeen ja muilla taitavilla suorituksilla aukeaa monenlaista lisäpelattavaa ja bonussisältöä. Kovemmat vaikeustasot pitävät huolen siitä, että haastetta riittää myös uusiin läpipeluukertoihin ja toimintapelispesialisteille. Taitava pelaaja tienaa myös isommat palkkiot tehtävien läpäisystä, ja voi siten kasvattaa hahmon liikevalikoimaa nopeammin.

Ikäviä puolia Devil May Cry 4:ssä on hyvin vähän. Pelin puoliautomaattinen kamera toimii riittävän hyvin ja kuvakulmaongelmiin törmää suhteellisen harvoin. Pelisarjan ensikertalaisena olin pettynyt, kun seikkailussa ei riittänytkään uutta sisältöä kuin vajaaseen puoleen väliin asti. Tämän jälkeen samojen maisemien ja pomovihollisten kierrätys äityy häiritsevän halvan tuntuiseksi. Pomovihollisten kierrätys on kuulemma sarjan perinne, joten faneille se ei liene yllätys ja kuulunee pelin luonteeseen. Maisemien ja pulmien toisto sen sijaan on vain tylsää, ja olisin nähnyt uniikkeja ympäristöjä ja uusia pomotaisteluita mieluusti enemmänkin. Molemmat ovat varsin viihdyttäviä, ja etenkin pomotaisteluiden suhteellisen vapaa ratkaisutyyli miellytti. Pomotaistelussa kun ei tuntunut tyypillisesti olevan vain yhtä tiettyä taktiikkaa ja toimivien liikesarjojen yhdistelmää, vaan useampikin ratkaisu toimii. Toiset vain paremmin kuin toiset, mutta silti pelaajaa ei väkipakolla survota tiettyyn muottiin.

Sisällön uusiokäyttöä tasapainottaa Danten vaihtuminen pelattavaksi hahmoksi, sillä se tuo käytännön pelattavuuteen mukavasti erilaista otetta. Dante eroaa Nerosta liikevalikoiman lisäksi asevalikoimallaan ja taistelutyyleillään, joilla on mukava leikitellä. Kierrätys ei myöskään lässäytä pelin tunnelmaa kokonaisuutena, sillä läpipeluun jälkeen olo on voitokas ja näpeissä pieni tärinä sen merkiksi, että fiilistä oli. Läheskään jokaisen toimintapeli ei pysty samaan.

Kokeillun Playstation 3 -version kiintolevyn käyttö herättänyt kohua. Ensimmäisellä käynnistyskerralla peli asentaa konsolin kiintolevylle noin viisi gigatavua pelitiedostoja, mikä vie aikaa peräti puolisen tuntia. Kiintolevyn tietokonemainen käyttö on kuitenkin pelkästään positiivinen asia, sillä epäilemättä juuri tiedostojen asennuksen ansiosta pelin aikaiset lataustauot ovat todella lyhyitä. Pelialueiden välillä siirtyminen kestää vain muutamia sekunteja eikä tehtävien latauskaan paljoa kauempaa kestä.