Diablo IV antaa rahoille vastinetta

Diablo III on edelleen aktiivisessa peluutuksessa vielä 11 vuotta julkaisunsa jälkeenkin. Lisäksi on saatu päivityksiä ja vieläpä kausiakin, joten on syytä kysyä, tarvitaanko edes uutta jatko-osaa. Pelattuani Diablo IV -peliä yli 80 tuntia voin sanoa, että rahoilleen saa kyllä vastinetta.

Peli alkaa vaikuttavalla välivideolla, joka osoittaa heti Blizzardin kyvyt niin videoiden tekemisessä kuin tarinankerronnassa. Jälki on niin vaikuttavaa, että on helppo unohtaa ennalta-arvattavuus ja kliseisyys. Tämä käy ilmi ennen kaikkea lukuisissa sivutehtävissä, joiden tarina on niin ohut, että sen on unohtanut ennen kuin tehtävänanto on päättynytkään. Ytimessä oleva tarina vaikuttavien välivideoiden kera pitää kuitenkin pelaajan riittävän kiinnostuneena loppuun saakka. Pelattavuuden vuoksi odotan innolla takaisin astialle palaamista ja toisen sadan tunnin verran pelaamista, sillä ennen julkaisua pelityksessä ollut hahmoni pyyhitään pian pois.

Diablo IV ottaa pohjaksi Diablo III:n mahtavat taistelut tehden sen vielä mahtavammaksi. Jokainen taisto näyttää ja tuntuu tyydyttävältä riippumatta siitä, onko valinnut hahmokseen barbarianin, druidin, necromancerin, roguen tai sorceressin. Jokaisella hahmoluokalla on omat erityiset kykynsä ja ominaisuutensa, ja tähän osa-alueeseen kehittäjät ovat runsaasti panostaneet.

Jokaisessa kykypuussa on runsaasti erilaisia vaihtoehtoja erilaisille pelityyleille, varusteita voi tuunailla lisätavaroilla, tasokaton saavuttamisen jälkeen jatketaan Paragon-järjestelmällä ja niin edelleen. Varusteet ja pelaamisen aikana kerättävät tavarat toimivat mahtavalla tavalla yhteen. Moinen muuttuu vieläkin kiinnostavammaksi, kun varsinainen tarina päättyy ja niin sanottu endgame alkaa.

Sen endgame-pelaamisen tekeminen tärkeäksi osaksi kokonaisuutta on ollut esillä Diablo IV-pelissä pitkään, ja se myös näkyy. Jo suoritettuihin luolastoihin menemiseen rohkaisee se, miten erilaisia uusia tavaroita sieltä voikaan löytää. Matkaaminen luolastojen välillä voi sekin muuttua ikimuistoiseksi, sillä mukana pelin maailmassa on omat isokokoiset pomovastuksensa. Niiden kaataminen edellyttää seuraa, mutta mukana on myös yhdelle pelaajalle soveltuvia tapahtumia. Unohdettu ei ole myöskään pelaajat toisiaan vastaan asettavaa PvP-aluetta, ja tämän vuoksi pelaajat ovat vielä vuosien kuluttuakin Diablo IV:n parissa. Tai ainakin ovat, jos Blizzard tekee joitakin korjauksia.

Live service -pelin arviointi on aina kenkku juttu, ja Diablo IV on siitä hyvä osoitus. Day 1 -päivitys ilmeisesti korjaa kesken bugin vuoksi jäävät tehtävät, ja niiden ohella ruumiit jäävät poseeraamaan niin sanotussa t-asennossa, pinnat latautuvat ajoittain liian hitaasti, pahikset jäävät kiinni ympäristöön, luolastot nollautuvat heti kun pelaaja astuu ulos, käyttöliittymä kaipaisi hiomista, tilastot eivät toimi kunnolla, ruudunpäivitys takkuaa Playstation 5:llä ja niin edelleen. Erikseen mikään ongelma ei ole iso juttu, mutta kaikki yhdessä tekevät lommon pelikokemukseen. Julkaisun yhteydessä ongelmia pitäisi olla ainakin vähemmän.

Kaikkea ei yksi päivitys kuitenkaan korjaa. Vaihtelu on tärkeää, ja saman oloisen luolaston näkeminen lukuisia kertoja on harmillista. Luolastoja pitäisi olla yli 150, mutta itseään toistavuus on raivostuttavaa. Putoavaa "loottia" tullaan varmaankin myös muokkaamaan, sillä tällä hetkellä 90% tavarasta on viiden tason verran pelaajan oman tason alapuolella.

Avoimuuden vuoksi on sanottava, että Blizzard antoi arvioprosessin ajaksi pääsyn pelin sisäiseen kauppaan. Mukana toimitettu paperi hinnoista ja muista yksityiskohdista antaa olettaa, ettei mukana ole niin sanottua pay-to-win-tavaraa.

Huonoista puolistaan huolimatta Diablo IV on nautittava, ja jokaisen fanin tulisi se kokea. Ydintarina välivideoineen ja ääninäyttelyineen johdattaa pelaajan mielenkiintoiseen maailmaan. Aluksi Diablo IV saattaa vaikuttaa vanhan toistolta, mutta ajan kuluessa erilaiset tavarat, aseet ja kyvyt avautuvat, ja näin meno todella alkaa.