Diablo IV: Lord of Hatred, vanha vihtahousu vihaa jälleen

Tähän asti tarinan sivujuonteissa viihtynyt Diablo-sarjan vakiopahis Mephisto on vihdoin oikeasti täällä. Ei varjoissa vehkeilemässä, ei kristallin sisällä kyyhöttämässä, vaan kasvotusten itse profeetta Akaratin kehossa täydessä loistossaan. Tätä pahuutta vastaan käyvät sekä paluun tekevä pyhä soturi Paladin, että ruudun räjähdyksillä täyttävä Warlock -hahmoluokka.

Uusi Skovoksen alue on sarjan historiassa harvinainen näky: aurinkoinen, värikäs ja välimerellinen saaristo. Se luo edellisten vaiheiden synkille metsille ja vuoristoille tehokkaan kontrastin ja tuulahduksen jotain tuoretta. Maailma hengittää eri tavalla, ja maailmanlopun tunnelmakin tuntuu jokseenkin siedettävämmältä, kun se on kääritty trooppiseen pakettiin. Tarina onnistui yllättämään positiivisesti, sillä Mephiston kaksinaamaisuus saa pelaajan ihan aidosti vihaamaan ilkimyksen temppuja. Sen läpäisyyn kului noin kuusi tuntia yhdellä hahmolla, mikä tuntui sopivalta tällaiselle lisäosalle.

Kaksi uutta hahmoluokkaa jakautuvat harmillisen selkeästi voittajaan ja häviäjään. Warlock on siitä parempaa sorttia, joka saa dopamiinin hyrräämään aivoissa heti ensimetreiltä. Demonien manaaminen, korruption hyödyntäminen ja vihollisjoukkojen käyttäminen näitä itseään vastaan on hauskaa ja oivallisesti rakennettua. Pyhä soturi tuntuu puolestaan pitkään harmittavan vaatimattomalta etenkin pelin alkupuolella, kun synergiat eivät vielä kohtaa toisiaan. Pidemmän päälle molemmista kuoriutuu tehokast taistelija, mutta Paladinin pelaaja joutuu odottamaan paikkaansa auringossa pidempään.

Muiden lisäominaisuuksien listassa Horadric Cube on palannut, mikä jo nimenä pärisyttänee vanhempien pelaajien partoja. Charm- ja Talisman -toiminnallisuus on puolestaan näppärä lisä oman hahmon erikoistamiseen ja muistuttaa hieman menneiden Diablo IV -kausien järjestelmiä. Anteliaasti tippuvaa rojua voi viimeinkin suodattaa, mikä lienee kaikille tervetullut uutinen. Tarinan läpäisyn jälkeinen tekeminen tuntui sulautuvan enemmän emopelin puuhasteluun tuomatta mitään aidosti uutta ja raikasta.

Diablo IV: Lord of Hatred tarjoaa mukavasti uutta tekemistä hiljalleen vanhenevaan kaavaan. Uudet hahmoluokat ovat mielekkäitä, ja uusitut kykypuut tuovat jotain tuoretta myös peruspelin pelaajille. Tarina viihdyttää kuuden tunnin ajan mukavasti, vaikka kovin montaa läpipeluukertaa sekään ei kestäne. Peli on edelleen sama tuttu dopamiinikone, nyt vain hieman entistä paremmin viriteltynä.