Dig VR on omaperäinen kaivuupeli

VR-pelien pitäytyessä lähinnä samoissa muutamissa tyylilajeissa ovat uudet ideat aina tervetulleita. Wired Productionsin uusi peli herättää vähintäänkin mielenkiintoa, mutta samalla hilpeyttä omaperäisellä (mutta niin arkisen nokkelalla) ideallaan. Dig VR:ssä kirjaimellisesti päästään kaivamaan maata jalkojen alta, kun pelaaja hyppää kaivinkoneen puikkoihin.

Dig VR:ssä ei ole kovin vahvaa tarinaa, mitä seurata, vaan peli muodostuu ennemminkin yksittäisten annettujen tehtävien suorittamisesta. Pohjalla on kuitenkin vanhan sotaratsun hajoaminen ja uuden pienen kaivinkoneen löytäminen, jonka avulla olisi tarkoitus saada yritys kukoistamaan.

Ideana on siis ohjata kaivinkonetta ja kaivaa kuoppia annettujen ohjeiden mukaisesti. Yksinkertaiseen ideaan saadaan monipuolisuutta muun muassa kaivettavan kuopan muodon ja ympäristön esteiden avulla. Jotkin kuopat vaativat kaivurin sijainnin vaihtamista mahdollistaakseen onnistuneen kaivuun, ja esteenä olevien tavaroiden hajottaminen työn tohinassa vähentää pisteytystä. Kaivetuista kuopista voi löytyä myös kaivamisen estäviä yllätyksiä, kuten kivenlohkareita, joita joutuu poistamaan erilaisin työkaluin.

Koukkuna Dig VR:ssä on autenttinen kaivurin ohjailu. Sense-ohjaimien toimiessa virtuaalikäsinä pelaajan pitää väännellä kaivurin ohjaussauvoja oikeaoppisesti saadakseen aikaiseksi tulosta. Ajatus zenmäisestä puutarhuroinnista murenee multakokkareiden mukana, sillä kauhan käyttäminen on yllättävän hankalaa ainakin aluksi. Vasemmalla ohjaussauvalla ohjataan kaivurin sivuttais- ja kauhan pituusliikettä. Oikea sauva taas liikuttaa kauhaa puolivälistä pystysuunnassa ja itse kauhan asentoa. Ohjaus tuntuu järkeenkäyvältä, mutta samanaikainen molempien käsien ohjailu saa väkisinkin aivot solmuun ja kauhan liikkumaan epävarmasti aivan muualle kuin minne oli ajatellut. Fyysisten sauvojen käsittelyn sijaan ilman hapuilu vie pois myös osan suunnan ja tilan hahmottamisesta, mikä tekee puuhasta entistä haastavampaa. Onneksi virtuaalikäsien käytön lisäksi kauhaa voi liikutella myös ohjainten tateilla, mikä antaa paremman hallinnan tunteen fyysisen yhteytensä ansiosta, ja helpottaa työskentelyä ainakin itselleni.

Tehtävät alkavat varsin vaatimattomista takapihan muokkaustoimeksiannoista siviileille, ja kasvavat skaalan sekä vaativuuden mukaan varsin mittaviinkin projekteihin. Suoritettujen tehtävien myötä avautuu uusia työnantoja ja näin peli etenee tuoden pelaajalle rahaa. Rahalla voi ostaa uutta, parempaa ja isompaa kalustoa ja muokata jo hankittujen laitteiden visuaalisuutta värein, kuvioin ja tarroin. Jo suoritettuja tehtäviä voi käydä uudestaan läpi rennosti ilman rajoituksia ja tavoitteita tai haastaa itsensä aikapohjaisilla haasteilla. Erilliset pelimallit antavat pientä uudelleenpeluuarvoa sitä kaipaaville.

Graafisesti Dig VR on pieni pettymys. Vaikka yleisilme on kokonaisuudessaan selkeä ja huoliteltu, leikkimielinen animaatiotyyli jättää pelistä liian kevyen tunnelman. Erityisesti pelimaailman hahmot, jotka muodostuvat leijailevasta pilleristä ja erillisestä irtonaisesta pallopäästä ovat kuin suoraan Nintendon Mii-hahmojen sukulaisia, jotka lapsellisuuttaan eivät istu samaan maailmaan yksityiskohtaisen ja realistisen kaivurin kanssa. Peli myös hukkaa mahdollisuuden tehdä maan kaivamisesta realistista. Yksityiskohtaisilla ja fysiikkapohjaisilla partikkeli- ja massaefekteillä maan muokkauksesta olisi saanut näyttävän lisän pelin ydintoimintoon tyyliin Mudrunner (Saber Interactive, 2017). Nyt maa vain katoaa pienimuotoisella muutoksella kaivamisen yhteydessä jättäen helpot irtopisteet keräämättä visuaalisella palkitsevuudellaan. Peli pyörii moitteetta Playstation 5:lla, mutta rauhallisesta tahdista huolimatta yllättäen pientä virtuaalipahoinvointia on havaittavissa, kun kaivuria on pyöritellyt hiemankin pidempään.

Pelin äänimaisema pysyy ilmeen tavoin selkeänä mutta varsin vaatimattomana. Keskiössä olevan kaivinkoneen mekaaniset äänet kuulostavat sille mille pitääkin, ja hiekka hieman kahisee muokkauksen myötä ympäristön mukaisen yksinkertaisen ambienssin täyttäessä tilaa. Dig VR kuitenkin lisää vauhtia menoon nokkelasti kaivinkoneeseen liitetyllä radiolla. Pelaaja voi laittaa radion päälle halutessaan ja kuunnella tyylilajien mukaisesti jaettuja lukuisia kanavia. Laadukkaan musiikin ohella kanavilta tulee hauskoja mainoksia ja puhettakin, jotka antavat autenttista tunnelmaa pelaamiseen. Omaksi suosikkikanavaksi tuli Drum'n'Bass -aiheinen kanava, jonka letkeät elektrofiilistelyt ja harmoniset saundit antoivat juuri sopivaa vauhtia rennohkoon puutarhan muokkaukseen.

Dig VR:n omalaatuinen idea on vain osittain kääntynyt onnistuneesti virtuaaliformaattiin. Siinä missä autenttinen kaivinkoneen käsittely on tehty jopa haastavan aidosti, ei pelin lapsenomainen yleisilme oikein kohtaa simulaation odotusten kanssa. Esimerkiksi Farming Simulator -pelit onnistuvat tässä huomattavasti paremmin. Tuntuu myös, ettei maan muokkauksessa olla menty niin pitkälle kuin oltaisiin voitu. Mudrunner-pelien tyylinen yksityiskohtainen maafysiikka olisi ollut oiva lisä myymään kaivinkonetoiminnan kiehtovuutta. Mutta kun realistisesta ohjauksesta on päässyt perille, Dig VR tarjoilee varsin hauskaa ja omalaatuista virtuaalipuuhastelua tunnista toiseen, mitä ei ole aikaisemmin päässyt kokemaan.