Kehittäjä ZA/UM on uusi firma pelialalla. Työ alkoi 11 hengen tiimillä Virossa Tallinnassa, jolloin joukko työskenteli projektissa nimeltä No Truce With The Furies. Työtä veti muusikko ja kirjailija Robert Kurvitz. Muutama vuosi myöhemmin työ on valmis, ja tuloksena on vaikuttava Disco Elysium.
Disco Elysiumissa pelaaja on poliisi (tai ainakin niin muut poliisit kertovat). Tarkoituksena on yhteistyössä toisen alueen kollegan kanssa selvittää pienen Matinaisen pitäjän rannikkoalueella sattunut murha, joka kuuluu Revacholin alueeseen.
Peli etenee paljolti dialogin avulla, jonka toimintatapa erottaa Disco Elysiumin monesta muusta roolipelistä. Päähenkilö tapaa rannikkoalueella erilaisia ihmisiä ja keskustelee heidän kanssaan. Kuitenkin pelaajan vartalo ja aistit hankaloittavat prosessia, tai sitten auttavat sitä riippuen siitä, mihin pelaaja valitsee luottaa (ja mihin kategoriaan on tullut laitettua taitopisteitä). Osa dialogivalinnoista on nopanheittoa tiettyjen todennäköisyyksien vallitessa, ja väri kertoo paljon: valkoinen merkitsee uutta yritystä, ja oranssi taas merkitsee ainutkertaista mahdollisuutta.
Taitopuu on laaja, ja siinä on kaikkiaan neljä päähaaraa: intellect, psyche, physique ja motorics. Näihin voi pelin aluksi laitella haluamallaan tavalla aloituspisteet, tai sitten valita valmiiksi tehdyn mallihahmon. Kokemustasojen karttuessa taitopisteitä jaetaan edelleen, ja valinnat vaikuttavat siihen, millaisia tilaisuuksia dialogin aikana ilmenee. On ehdottoman tärkeää tallentaa pelitilanne ennen tärkeään tilanteeseen astumista, ja itse uppouduin välillä peliin niin, että kun tuli aika käynnistää peli uudestaan epäonnistumisen jälkeen, tilanne palautti minut 20 minuuttia aikaisempaan pelitilanteeseen.
Valinnat muokkaavat päähenkilöä niin kaupunkilaisten kuin työtoveri Kiminkin silmissä. Suhde Kimin kanssa riippuu siitä, millainen pelaaja on moraalisesti ja poliittisesti. Jos haluaa, voi pelissä ryhtyä korruptoituneeksi ja rasistiseksi poliisiksi, ja siitä Kim ei pidä. Valitsin seurata viileän, raittiin ja savuttoman tietä, vaikka houkutuksia savukkeiden ja viinan ostamiseen olisi ollut. Tein myös parhaani raitistaakseni kaupunkia muutenkin rikoksista ja huumeista.
Silloin tällöin pelaamisen aikana päähenkilön päähän pulpahtaa ideoita. Nämä ovat yleensä uusia ominaisuuksia, jotka voi "laittaa päälle" niin kuin roolipeleissä muutenkin on totuttu. Toiset antavat miinusta pelaajan tilastoihin, kunnes ajatukset on tehty loppuun, ja toiset taas antavat boostia tilastoihin. Lisäksi kaikki pelissä käytettävät vaatteet tuovat oman lisänsä päähenkilön tilastoihin.
Pelaaminen keskittyy vahvasti tekstiin, joten luettavaa on paljon. Varsinaista taistelumekaniikkaa ei ole, ja tilalla on todennäköisyyteen perustuvaa nopanheittoa. On sanottava, että Disco Elysiumin tapa kertoa tarinansa on ehkä parasta, mitä olen vuosiin videopeleissä kohdannut. Jokainen dialogipätkä onnistuu herättämään jonkinlaisia tunteita pelaajassa.
Peli onnistui vangitsemaan, koska jokainen kohdattu pienikin asia tuntui merkitykselliseltä. Kulutin viisi tuntia yhden ainoan oven avaamiseen, enkä missään vaiheessa kokenut sen olevan mahdotonta, tai että haaskaisin aikaani.
Tutkittava maailma on hieman pieni, mutta uusia alueita avautuu ajan kanssa. Kohdattavat ihmiset eroavat merkittävästi toisistaan niin moraalisesti, taloudellisesti kuin poliittisestikin. Joiltakin saa sivutehtäviä suoritettavaksi, toisilta saa tietoa mihin kannattaa mennä ja jotkut koettavat piilotella pelaajalta totuutta viimeiseen asti. Itse kartta on pieni, mutta siihen ahdettu sisältö saa alueen tuntumaan massiiviselta.
Disco Elysium on kaunis katsella. Taiteellinen tyyli on huomiota herättävä, sillä se muistuttaa vanhaa öljyvärimaalausta. Samalla tavalla koko peli näyttää taideteokselta. Värejä voitaisiin käyttää rohkeamminkin, mutta se tyyli muuten tekee näkymän eläväksi. Äänisuunnittelu on sekin viimeisen päälle kohdallaan.
Disco Elysium onnistuu tekemään vaikutuksen tavalla, johon vain harva peli pystyy. Tarina kerrotaan mahtavalla tavalla, ja kaikki tehtävät tuntuvat merkityksellisiltä. Disco Elysium tekee pelaajasta oman tarinansa kertojan, ja se on paras pelaamani peli pitkään aikaan.