Disney Epic Mickey

Olipa kerran suuri velho, joka loi maailman kaikille unohdetuille asioille. Hän loi uudesta maailmasta pienoismallin ja maalasi sen täyteen kauniita yksityiskohtia. Siellä saisivat elellä leppoisasti kaikki vanhat piirroselokuvien hahmot, jotka nykymaailma on jo tyystin unohtanut. Kaikki menikin hyvin siihen asti, kunnes Mikki onnistui löytämään tien velhon työhuoneeseen. Rähmäkäpälänä hän onnistui kaatamaan maalatun pienoismallin päälle tinneriä ja lisäksi loi vahingossa velhon välineillä kauhistuttavan hirviön, joka pakeni pienoismallin maailmaan. Vuosia kului ja Mikki unohti koko jupakan, kunnes eräänä yönä pimeydestä ilmestyi kaamea otus, joka veti Mikin mukanaan vieraaseen maailmaan.

Epic Mickey on luonteeltaan seikkailupeli, jossa on mukana myös tiettyjä piirteitä tasoloikkapeleistä. Pelissä on kuitenkin yksi piirre, joka erottaa sen massasta ja se on värien käyttäminen. Eräs pelin kantavista ideoista piilee nimittäin väreissä ja värittämisessä. Mikillä ei ole suojanaan perinteisiä aseita, vaan hän kantaa mukanaan taikasivellintä. Sen avulla maailmaan voi luoda uusia asioita maalaamalla, tai vaihtoehtoisesti siveltimen voi kastaa tinneriin, jolloin asioita ja olentoja pystyy hävittämään. Tämä tarjoaa kätevästi asetelmat hyvälle ja pahalle. Hyvä Mikki on luova ja rakentava, kun taas paha Mikki hävittää esteet tieltään.

Maalaamisen kaksijakoisuus on mukana myös pelin ongelmien ratkaisuissa. Pulmiin on usein olemassa pari erilaista ratkaisua ja ongelmanratkaisun tyyli määrittää pelimaailman asukkien suhtautumisen Mikkiin. Asukkaat reagoivat aivan eri tavalla väkivallalla ja tinnerillä ongelmat ratkovaan tuholaiseen kuin kirjaimelliseen taivaanrannanmaalariin. Itseäni ainakin riipaisi, kun aikaisemmin iloisten ja hyväntuulisten hahmojen ilmeet ja eleet vaihtuivat rellestämiseni seurauksena surullisiksi. Jutellessa he vain ihmettelivät, mikä Mikkiin on oikein mennyt ja oliko tämä sittenkään sellainen henkilö, jollaiseksi he olivat hänet kuvitelleet. Pelimaailma siis todella reagoi Mikin tekemisiin ja tämä pistää miettimään tekosiaan hieman tarkemmin. Lisäksi tällaiset valinnat ongelmien ratkomisessa tuovat pelille uudelleenpelattavuusarvoa, sillä kaikkea ei voi tehdä ensimmäisellä läpipeluukerralla.

Pelin maailma on todella mielikuvituksellinen. Sen pohjana ovat olleet Disneyn huvipuistot ja animaatiot ja erilaisia elementtejä yhdistelemällä on saatu aikaan todella näyttäviä maisemia. Piirrostyyli tuo ajoittain mieleen Tim Burtonin animaatiot, kun taas välillä liikutaan Disneylle tyypillisissä maisemissa. Pelimaailma ei siis ole yksi valtava kokonaisuus, vaan se koostuu lukuisista pienemmistä alueista. Kaikkien paikkojen graafinen tyyli ja musiikki istuvat niihin täydellisesti ja yhdessä ne onnistuvat luomaan todella vaikuttavia tunnelmia. Yksi paikka jäi kuitenkin erityisesti mieleeni ja se on Mikkiromu-vuori. Tämä vuori koostuu useista vanhoista tavaroista, jotka jollain tavalla liittyvät Mikkiin. Vuoresta pilkottaa esiin kaikkea mahdollista aina eväslaatikoista vanhoihin kasibittisen Nintendon peleihin. Vuoren tunnelma oli aika lohduton ja se näytti Mikille, että jonain päivänä hänkin saattaisi asuttaa tätä maailmaa.

Koska erilaisia alueita on useita, niiden välillä pitää pystyä jotenkin matkustamaan. Siirtyminen eri paikkojen välillä on toteutettu jännästi, sillä maailmoja yhdistävät toisiinsa valkokankaat, joissa pyörivän vanhan piirretyn kautta Mikki pääsee kulkemaan paikasta toiseen. Nämä elokuvapätkät ovat puhdasta sivulta kuvattua tasoloikkaa ja usein niissä kerrataan samalla myös kyseisen piirretyn juoni. Ja koska kyseessä on Mikki, niin totta kai yhtenä piirrettynä nähdään Höyrylaiva Ville.

Jos jostain täytyy antaa huutia, niin se on ajoittain temppuileva kuvakulma. Esimerkiksi huimissa korkeuksissa tasanteelta toiselle hyppiminen on todella hankalaa, jos kuvakulma on suoraan taaksepäin. Suurimman osan ajasta kaikki toimii niin kuin pitääkin, mutta temppuilua esiintyy kuitenkin sen verran usein, että siitä on pakko rokottaa.

Epic Mickey on kokonaisuutena arvioiden lähes täydellinen peli. Sen taianomainen ja haikeansurullinen maailma imaisee sisäänsä, eikä peli päästä otteestaan ennen kuin lopputekstit näkyvät ruudulla. Warren Spector on onnistunut luomaan satumaisen seikkailun ja Mikin seikkailut unohdettujen hahmojen maailmassa ovat niin hieno kokemus, ettei peliä kannata jättää väliin.