Dissidia Final Fantasy NT

Dissidia-sarja on tähän asti pysytellyt PSP:n yksinoikeutena peleillään Dissidia: Final Fantasy ja Dissidia 012: Final Fantasy. Molemmat saivat kohtuullisen hyvän vastaanoton, ja pelityypin on nähty olevan varsin erikoinen niin fanien kuin Square Enixin mielestä. Nyt on lopultakin saatu myös PS4:lle sarjan osa nimellä Dissidia Final Fantasy NT.

Tarina on jokseenkin suoraviivainen. Materia eli hyvät ja Spiritus eli pahat ovat sodassa keskenään. Pelaajan tehtävänä on auttaa Materiaa päihittämään Spiritus joukkioineen. Matkan varrella kohdataan tuttuja Final Fantasy -hahmoja kuten Zidane, Squall, Tidus, Ultimecia ja Sephiroth. Tarina ei keskity vain yhteen henkilöhahmoon, vaan ottaa mukaan heidät kaikki. Moinen voi olla ajoittain melkoisen sekavaa, ja tapahtumien moninaisuus heikentää kerronnan tasoa. Tarinasta ei myöskään voi nauttia perinteisesti alusta loppuun, sillä juoni on jaettu pieniin paloihin. Näitä palasia sitten avataan suorittamalla erilaisia pelimuotoja.

Tarinan ohella myös henkilöhahmot on koostettu kummallisesti. Jopa ääninäyttely on ajoittain korviin pistävän erikoista. Esimerkiksi Final Fantasy VIII:n Squall Lionheart kuulostaa uudessa Dissidiassa jättimäiseltä pelkurilta viileän soturin sijasta. Kehittäjien ajatuksenjuoksua tulee mietittyä siinäkin, miksi muutama hahmo näyttää Barbie-nukelta. Sarjaan ilman ennakkotietoja tutustuvia moinen tuskin haittaa, mutta Final Fantasyn faneille moinen aiheuttaa kulmain kurtistusta.

Tarjolla on runsaasti erilaisia pelimuotoja, joten sen oman suosikin luulisi joukosta löytyvän. Moninpelikin on mukana, ja silloin muiden kanssa yhdessä pelaamisella on iso rooli. Hahmot on jaettu neljään luokkaan: Vanguard, Assassin, Marksman ja Specialist. Jokaisella luokalla on odotetusti omat erikoistumisensa: toiset ovat hyviä lähietäisyydellä, kun taas toiset suosivat pitää enemmän etäisyyttä.

Eräs moninpelin huono puoli on, että peliseuran löytymisessä kestää liian kauan. Ja tämä hakuprosessi on toistettava jokaisen ottelun jälkeen uudestaan. Seuranhaku ei myöskään toimi oikeudenmukaisesti, vaan se laittaa keltanokkia ja veteraaneja muitta mutkitta samoihin peleihin. Joskus iskun saatuaan pelihahmolla kestää aivan liian kauan nousta ylös. Joka tapauksessa moninpeli on toimiessaan hauskaa, ja se onnistuu luomaan omanlaisensa tunnelman ja jännitteen.

Moninpelin ohella mukana on Gauntlet, eikä sen pelaaminen vaadi verkkoyhteyttä. Tarkoituksena on suorittaa alati vaikeutuvia tasoja. Halutessaan näiden tasojen laatua voi itse muokata mieleisekseen. Harmillisesti 1 vs. 1 -ottelut eivät ole enää mahdollisia. Tarjolla on ainoastaan 3 vs. 3, joka tekee matseista tiiviitä ja sekavia.

Taisteluissa oman joukkueen määränä on tuhota vastustajan tukikohta, ja toki vastapuoli pyrkii samaan. Oma kotipesä on suuri leijuva kristalli. Suin päin taistoon syöksyminen ei kannata, sillä ajatuksen kanssa eteneminen on avain voittoon. Kaikilla vastustajilla on oma suojakilpensä, joka täytyy ensin hakata rikki ennen BREAK-tilaan pääsyä. Tilanteen alkaessa on iskettävä välittömästi HP-hyökkäyksellä, tai muuten vahinkoa ei synny. Moisen keksimiseen meni hetki taistelujen tiimellyksessä.

Niin sanotut "summonit" tekevät paluun, ja tällä kertaa ihan oikeina olioina auttamassa pelaajaa. Tässäkin on ajateltava ennen toimintaa, koska jokaisella summonilla on omat erikoiskykynsä. Yksi voi tehdä pelaajan vahvemmaksi, kun taas toinen antaa lisää terveyspalkkia. Pelatessa huomasi nopeasti, että meno kaipaa enemmän kuin mukana olevat kahdeksan summonia. Jostain mystisestä syystä mukana ei ole lainkaan esimerkiksi Carbunclea, Titania, Neo-Bahamutia, Diabloa tai Fenririä.

Musiikki on edelleen yhtä intensiivistä kuin aiemmissakin peleissä, joskin sävelmät käyvät itseään toistaviksi jonkin ajan jälkeen. Onneksi alkuperäisen ääniraidan voi ostaa pelin sisäisellä valuutalla. Myös mahdollisuus vaihtaa musiikkia taistelujen taustalla olisi ollut hieno, mutta valitettavasti moinen ei ainakaan tällä hetkellä onnistu.

Dissidia Final Fantasy NT:ssä on paljon sisältöä, eikä koskaan ole ihan selvää, milloin se 100% on tehty. Pelin sisäisestä kaupasta voi soundtrackin ohella ostaa uusia asuja ja aseita pelattaville hahmoille. Valuutan hankkiminen vie paljon aikaa, joten niin sanottuun grindaamiseen on varauduttava. Niin ikään jokaista hahmoa voi päivitellä. Kausipassikin on, joten tulevaisuus tuo muassaan vielä lisää sisältöä peliin.

Lopuksi on silti sanottava, ettei PS4:n Dissidia ole se peli, jota odotettiin. Paljon tuntuu puuttuvan, ja pelattavia hahmoja olisi pitänyt olla jo heti julkaisussa enemmän saatavilla. Maisemat voisivat olla dynaamisempia niin säätilojen kuin maaston muuttumisenkin suhteen. Moinen olisi tehnyt taistoista kertaheitolla mielenkiintoisempia.

Vioistaan huolimatta Dissidia Final Fantasy NT:n pelaaminen on hauskaa ennen kaikkea Gauntlet-tilassa. Moninpeli taasen on se kaikkein intensiivisin osa kokonaisuudesta. Toisin sanoen Dissidia Final Fantasy NT täyttää odotukset toisilla osa-alueilla, mutta pettää ne toisaalla. Peli soveltuu paremmin uusille tulokkaille kuin sarjan veteraaneille.