LIVE
HQ
logo hd live | F1 Manager 2024
See in hd icon

Chat

X
      😁 😂 😃 😄 😅 😆 😇 😈 😉 😊 😋 😌 😍 😏 😐 😑 😒 😓 😔 😕 😖 😗 😘 😙 😚 😛 😜 😝 😞 😟 😠 😡 😢 😣 😤 😥 😦 😧 😨 😩 😪 😫 😬 😭 😮 😯 😰 😱 😲 😳 😴 😵 😶 😷 😸 😹 😺 😻 😼 😽 😾 😿 🙀 🙁 🙂 🙃 🙄
      Suomi
      Gamereactor
      arviot
      Don King Presents: Prizefighter

      Don King Presents: Prizefighter

      Rocky-lisenssipelillään mainetta niittänyt Venom Games -pelistudio astuu toistamiseen nyrkkeilykehään. Tässä pelissä ei nähdä Stallonea, mutta pärstöjä rusikoidaan uuteen uskoon senkin edestä.

      Tilaa uutiskirjeemme tästä!

      * Pakollinen tieto
      HQ

      Legendaaristen nyrkkeilyelokuvien lisenssiin nojannut Rocky oli varsin hauskaa digitaalinyrkkeilyä, joten saman kehittäjäryhmän uuteen tyrmäysyritykseen riitti uskoa. Don King Presents: Prizefighter -nimellä siunatulla naamanturvotuspelillä on kuitenkin vastassaan Apollo Creediakin kovempi luu, konsolinyrkkeilyn mestaruusvyötä kantava Fight Night Round 3. Electronic Artsin nyrkkeilyteos on käytännössä dominoinut lajityyppiä jo parin vuoden ajan.

      Prizefighterin maailmassa pelaaja on supertähti. Nyrkkeilypromoottori Don King on ottanut tuhkimotaistelijan siipiensä suojiin ja tästä päähenkilön ura lähtee rakettimaiseen nousuun. Kerronnallisesti Prizefighter toimii todella hyvin. Oman nyrkkeilylegendan edesottamuksia on mukava seurata.

      Matsien välissä pääjehun tutut pääsevät ääneen ja tarina etenee tietynlaisena elämänkertana. Fight Night Round 3:ssa uraputki koostuu ottelusta ottelun perään, eikä minkäänlaista tarinaa edes yritetä kertoa. Tarina ei näyttele urheilupeleissä pääosaa, mutta yksilösuorittajan urasta kertovassa pelissä toimivalla tarinarakenteella saadaan roppakaupalla lisää syvyyttä pelaamiseen. Tässä suhteessa Prizefighter päihittää vanhan mestarin.

      Myös ohjauksen toteutus on Prizefighterissa tyystin eri tavalla hoidettu kuin Fight Night Round 3:ssa. Prizefighterin kontrollit ovat toimintakeskeiset, Fight Night Round 3:n kylmän rauhallisesta simulaatio-otteesta ole tietoakaan. Ohjaus on Prizefighterin suurin kompastuskivi, sillä se on tehty liian vaikeaksi.

      Tämä on mainos:

      Ohjaimen kaikki painikkeet ovat käytössä. Vasemmasta analogisauvasta ottelija liikkuu ja oikean puolen toimintanäppäimistä irtoavat iskut. Hartianapeista suoritetaan teholyönnit ja kumartuminen. Suojaaminen on jätetty oikealle ohjaintatille, joten taistelun tiimellyksessä on pakko tehdä kompromisseja. Jos suojaat, et pysty lyömään. Jos pusket päälle kuin höyryveturi, leukaperät turpoavat aivan varmasti.

      Verenpaine nousee myös raivostuttavan yleisissä näpyttelyosuuksissa. Oman taistelijan tippuessa kanveesiin on nappuloita hakattava kuin kuusnelosen urheilupelissä, muuten kehätuomari ehtii laskea kymmeneen. Nappulan rämpyttäminen sopii pelihalliin, muttei nyrkkeilykehään.

      Tällaiseen toteutukseen verrattuna Fight Night Round 3:n pelimekaniikassa on syvyyttä kuin Mariaanien haudassa, mutta silti se on harvinaisen helposti lähestyttävissä. Varsinkin tateista irtoavia lyöntejä tulee todella nopeasti ikävä. Prizefighter yltää tässä suhteessa korkeintaan perintöprinssiksi.

      Otteluiden välissä suoritettava harjoittelu aiheuttaa myös kroonisia raivonpurkauksia. Fight Night Round 3:ssa treenaamisen pystyy jättämään tietokoneen harteille, jos pikkuhauskat minipelit eivät iskeneet. Prizefighterissa yksinkertaiset perusharjoituksetkin on omalle nyrkkeilijälle avustettava kädestä pitäen. Ei siinä mitään, jos minipelit olisivat hauskoja, mutta Speden Speleistä napatut reaktiotestit ja napinrenkutukset ovat suoraan verrattavissa jalkahoitoon raastinraudalla.

      Tämä on mainos:

      Pelin hahmoeditori on varsin kattava. Omaa nyrkkeilijää pystyy muokkaamaan enemmän kuin riittävästi. Ottelijasta voi tehdä rohkeasti itsensä näköisen, tai jopa vielä rumemman. Kasvojen lisäksi myös ruumiinrakenteeseen ja varusteisiin voi vaikuttaa, karvoitusta ja ikääntymistä unohtamatta. Kattava hahmonluonti on yksi Prizefighterin hauskimmista ominaisuuksista ja oman taistelija rakentamiseen saa helposti käytettyä tovin jos toisenkin.

      Graafisesti Prizefighterista ei löydy moitteen sijaa. Kehäketut ovat aidon näköisiä ja brutaali vaurionmallinnus toimii myös hyvin. Varsinkin hidastuksen saattelema tyrmäys on sangen ronskia katseltavaa, kun aikuinen mies valahtaa tatamiin kuin jauhosäkki. Musiikkipuoli koostuu pääasiassa blingbling-hipetihopista, joka sopii gangastasuperstar-kerrontaan kuin koukku alavatsaan. Valitettavasti äänitehosteet eivät toimi yhtä ruusuisesti. Läski tummuu lyönneistä kiitettävästi, mutta iskut välittyvät korviin vain laimeina lätsähdyksinä.

      Don King Presents: Prizefighter ei missään nimessä ole huono peli. Se vain häviää lähes jokaisella osa-alueella Electronic Artsin Fight Night Round 3:lle. Astetta kevyemmässä painoluokassa Don Kingin Palkintotaistelija on varsin hauskaa ajanvietettä, mutta konsolinyrkkeilyn raskaaseen sarjaan ei näillä eväillä ole asiaa. Kunnollisella ohjauksella pelillä olisi ollut mahdollisuus mestaruusvyöhön, mutta nyt ei Adrian ehdi kehän laidalle eikä Eye of the Tiger soi.

      Don King Presents: Prizefighter
      Don King Presents: Prizefighter
      Don King Presents: Prizefighter
      Don King Presents: Prizefighter
      Don King Presents: Prizefighter
      Don King Presents: Prizefighter
      Don King Presents: Prizefighter
      Don King Presents: Prizefighter
      06 Gamereactor Suomi
      6 / 10
      +
      musiikkiraita, graafisesti asiallinen, kaksipelinä kivaa, hyvä hahmoeditori
      -
      laimeat äänitehosteet, epäloogiset kontrollit, turhauttava harjoittelu
      overall score
      is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

      Aiheeseen liittyviä tekstejä



      Ladataan seuraavaa sisältöä