Down Cemetery Road, 1. kausi (Apple TV)

Kun miettii, miten tasaisen hyvä Slow Horses on ollut Apple TV:lle, on vaikea olla innostumatta vakoilutrilleri-sarjan luovan tiimin uudesta projektista. Se perustuu Mick Herronin romaaniin, joka on sama kirjoittaja kuin Slow Horsesissa, ja sen käsikirjoituksen on kirjoittanut Morwenna Banks, sama henkilö, joka teki Slow Horsesista käsikirjoituksen, ja siinä on mukana monia samoja tuottajia ja kulissien takana olevia lahjakkuuksia. Pohjimmiltaan Down Cemetery Road on pseudo Slow Horses -spinoff, jossa painotetaan brittiläistä rikostrilleri-sarjaa.

Kun kaikki nämä asiat otetaan huomioon, voisi toivoa, että Down Cemetery Road yltäisi samoihin korkeuksiin kuin Slow Horses, mutta rima on aika korkealla. Siinä on lahjakkuutta, siinä on taitava luova tiimi ja sen takana on taitava tuotantojättiläinen, mutta onnistuuko se?

Objektiivisesti ottaen kyllä. Down Cemetery Road on hieno tv-sarja, jolla on enemmän hyviä kuin huonoja puolia. Juoni yllättää jatkuvasti uusilla paljastuksilla ja käänteillä, näyttelijät tekevät enimmäkseen vahvoja suorituksia, ja jokaisessa jaksossa on särmää ja jännitystä, joka vastaa genreä, johon se sijoittuu. Vaikka Emma Thompson on tässä sarjassa erinomainen ja on aina ollutkin, hän ei kuitenkaan yllä aivan samoihin poikkeuksellisiin suorituksiin kuin Gary Oldman kenties suurimmassa roolisuorituksessaan viime aikojen aikana Jackson Lambissa. Samoin se terävyys ja hienostuneisuus, joka saa Slow Horses -sarjan kauden tuntumaan siltä, ettei se tuhlaa sekuntiakaan ajasta, ei ole aivan läsnä, ehkä siksi, että Down Cemetery Road käsittää kahdeksan jaksoa verrattuna Slow Horsesin kuuteen jaksoon.

Yritän sanoa juuri näillä kahdella kritiikillä, että Down Cemetery Road on hyvä ja suositeltava tv-sarja, mutta se ei yllä Slow Horsesin tasolle. Minusta tuntuu jälleen kerran, että tämä sarja on jakson tai kaksi liian pitkä, ja lisäksi sarjasta puuttuu selvästi vakuuttava antagonisti, sillä keskeiset pahikset ovat joko hämäräperäisiä hallituksen työntekijöitä, jotka tuskin ovat tekemisissä pääosan esittäjien kanssa, tai apaattisia tappajia, joilla ei ole mitään tarkoituksenmukaista motivaatiota. Down Cemetery Roadin vahvuus on sen ytimessä oleva salaliitto, hallituksen kieroutuneen juonen purkaminen ja se, miten se yhdistää eri hahmot toisiinsa. Se on jotain, mitä Slow Horses on myös, mutta se esittelee myös roistoja, joilla on ymmärrettävä motivaatio tai joita arvostat antagonisteina. Tässä sarjassa tätä ei ole samassa määrin, sillä Adeel Akhtarin Hamza on enimmäkseen kömpelö pelkuri, Fehiniti Balogunin Amos kamppailee näyttääkseen mitään tunteita, ja Darren Boydin C ei koskaan joudu kasvokkain Thompsonin Zoe ja Ruth Wilsonin Sarah pääkaksikon kanssa. Eri hahmojen välillä on paljon nykimistä, ja se luo hieman epätasapainoa laajempaan esitykseen.

Kyseessä on kuitenkin hieno draama. Se on hyvin kirjoitettu ja kuten aiemmin mainittiin, siinä on enimmäkseen vahvoja suorituksia. Kiinnityt pääosanesittäjiin ja sinulle tulee jonkinlainen pakkomielle selvittää, miten kaikki palaset loksahtavat paikoilleen. Saatat kuitenkin toivoa, että se etenisi hieman nopeammin, kun saavutat viidennen jakson, ja että jotkut vähemmän tärkeät hetket ja kerronnalliset langat olisi poistettu kokonaan. Tällä kaudella on jopa kokonaisia juonenkäänteitä, jotka eivät koskaan saa kunnollista lopputulosta, mikä lopulta tuottaa lopputuloksen, jolla ei ole samanlaista terapeuttista lopputulosta kuin Slow Horses, vertailukohtana jälleen kerran.

Jos siis minun laillani pidät Slow Horsesista ja sen takana olevasta tiimistä, sinun kannattaa katsoa Down Cemetery Road, sillä siellä on tarpeeksi arvostettavaa, jotta kahdeksannen jakson lopputekstit tuntuvat palkitsevilta. Ymmärtäkää kuitenkin samalla, että se ei ole Slow Horses eikä siinä ole samanlaista tarkkuutta, huomiota yksityiskohtiin tai huomattavaa hienostuneisuutta.