Yritys luetteloida kaikki tulleet ja menneet Dragon Ball -pelit vuosien varrella on melkoisen mahdotonta, sillä sarjan juuret ulottuvat aina 80-luvulle saakka. Epäilemättä sarja on ollut menestys niille, jotka hallinnoivat Gokua & kumppaneita. On nyt aika uudelle pelille, ja seikkailun nimenä on Dragon Ball: Sparking! Zero. Mukana on taas paljon eeppisiä taisteluita ja paljon fanien huomioimista.
Aloitan kuitenkin tunnustamalla, etten ole se isoin Dragon Ballin fani. Jonkin aikaa oli sellaisia, jotka ovat nähneet ja kokeneet kaiken kyseisessä sarjassa, mutta minun taustani sarjan parissa on lähinnä ollut mangan lukemista. Joten, en tiedä kaikkia yksityiskohtia kaikista sarjan käänteistä, mutta suurimmaksi osaksi minulla on nostalgisia tunteita ja kunnioitusta sarjan tekemistä kohtaan. Tämä arvio ei ehkä siis ole niille, jotka etsivät sitä syvällisintä analyysiä ja vertailuja aiempiin peleihin (tai pohdintoja muissa medioissa), vaan arvioni on lähinnä niille, joilla on kiinnostusta pelisarjaan ja taistelupeleihin yleensä.
Voisi ehkä luulla Dragon Ball: Sparking! Zeron olevan uusi tulkinta Dragon Ball -maailman sisällä, mutta tämä on itse asiassa jatko-osa Dragon Ball Z: Budokai Tenkaichi 3:lle vuodelta 2007, ja näin ollen mukana on eroja verrattuna muihin samankaltaisiin peleihin Dragon Ballin maailmassa. Yksi näistä eroista on, verrattuna jokseenkin uuteen peliin Dragon Ball FighterZ esimerkiksi, se, että kamera on sijoitettu pelihahmon olan taakse, ja näin tunnelma on enemmän klassisen kolmannen persoonan kaltainen kuin se, että näkisi koko kentän sivulta. Voisi väittää, että tämä tekee pelin eläytymisen suuremmaksi jokaisessa taistelussa, mutta kaikella on hintansa, sillä ohjaus ei tunnu niin tarkalta kuin perinteisissä taistelupeleissä.
Nimittäminen taistelupeliksi ei ole aivan totta, sillä tämä tuntuu enemmänkin toimintapeliltä, jonka painopiste on tarjota mahdollisimman autenttinen Dragon Ball -kokemus kuin suinkin, sillä oman hahmon ohjaaminen kolmessa ulottuvuudessa versus kahdessa tuo mukanaan niin etuja kuin haittojakin. Esimerkiksi asemoitumalla taistelukentällä ja koettaen vastata vastustajan hyökkäyksiin voi tuntua ajoittain kömpelöltä ainakin, jos on tottunut millimetrin tarkkuuteen, kuten muissa taistelupeleissä. Toisaalta kokemusta vahvistaa mahdollisuus liikkua vapaasti niin ylös kuin alas, ja se istuu täydellisesti lähdemateriaaliin. Pelaaminen tuntuu todella siltä kuin jokainen lyönti ja potku lähtisi oman painontunteensa kanssa, mutta koskaan peli ei lakkaa olemasta viihdyttävä, kun vastustaja putoaa maahan huomattavan korkealta.
Laajennettujen ympäristöjen mukana on myös aiempaa suurempi keskittyminen tuhoon, ja vaikka moinen ei sinänsä ole mitään uutta, on erittäin mahdollista hyppypotkaista vastustajaa monen kerroksen läpi ympäristössä, mikä edelleen vahvistaa kokemusta paremmaksi. Kuitenkin nämä esteet myös rajoittavat pelaajaa, sillä niihin ympäristöihin on helppo jäädä jumiin, jos ei ole varovainen. Peli on myös melko haastava, joten voi olla turhauttavaa olla niskan päällä voitossa kiinni, ja sitten hävitä huonosti torjutun hyökkäyksen vuoksi, jonka ei nähnyt tulevan takaapäin.
Dragon Ball: Sparking! Zero on muuten mahtava esitys, jossa piirroselokuvamainen tyyli loistaa alusta loppuun. Pelaaminen tuntuu kuin olisi sarjan yhden jakson sisällä, ja jos lisää mukaan mahdollisuuden vaihtaa englanniksi ja japaniksi tehdyn puheen kesken, voi räätälöidä pelaamisen itselle sopivaksi. Tämä tulee parhaiten ilmi yksinpelissä (tai siis jaksoihin jaetussa minikampanjassa, jos tarkkoja ollaan), jossa pelaaja on kahdeksan taistelijaa halki kulkevan tarinan. Kaikki itse Gokusta Friezaan itseensä ovat ohjattavissa eri osioissa, ja nämä voi kokea haluamassaan järjestyksessä ilman, että edistys toisen hahmon tarinassa pyyhkiytyy pois.
Lisäksi mukana on yhdistetty moninpelitila, jossa voi testata taitojaan toisia vastaan, ja voi valita haluaako pelata kevyemmin vai kenties vaativammin haastavammassa "Ranked Modessa". Rankedissa omat taidot vaikuttavat sijoitukseen ja kohdattaviin vastustajiin, ja jos sattuu oleman kilpailullisen itsepäinen, on tämä juurikin se pelimuoto, jossa haluaa olla. Tämän lisäksi voi pelata myös kaverin kanssa jaetulla ruudulla, mutta sitä en suosittelisi, sillä pelattavuuden nopeus ei sovellu kovinkaan hyvin pienelle ruudulle. Lisäksi paikallinen moninpeli näyttää rajoittuvan yhteen ainoaan karttaan tällä hetkellä, ja on selvää, etteivät kehittäjät ole tehneet sitä toimimaan niin hyvin kuin olisi pitänyt.
Muuten sisällön määrä on varsin merkittävä, sillä mukana on jotain kaikille faneille. Kaikkiaan 182 hahmovarianttia on mukana, ja kun jokainen hahmovariantti lasketaan ainutlaatuiseksi tappelijaksi (kera joidenkin ainutlaatuisten kykyjen), voi olla juuri sellainen hahmo kuin haluaa ilman tarvetta kompromisseihin.
Dragon Ball: Sparking! Zero tuntuu ennen kaikkea faneille tehdyltä peliltä. Se tihkuu fanien huomioimista, ja sisällön määrä hahmoineen osoittaa, että kehittäjät haluavat tyydyttää mahdollisimman monen ihmisen tarpeet. Siksi onkin sääli, että pelattavuus on jokseenkin epätarkkaa, sillä muuten pätevä toimintapeli kompuroi juuri tällä osa-alueella. On kuitenkin hyvin vähän vaihtoehtoja nähdä Goku joukkioineen parempana virtuaalisessa ympäristössä, ja vaikka annankin arvosanaksi "vain" 7/10, voin ehdottomasti kuvitella, että omistautuneemmat fanit saattavat nähdä pelin myötämielisimmin silmin. Jos siis pitää Dragon Ballista, on vain oikein pelata Dragon Ball: Sparking! Zero. Pettymystä ei ole luvassa.