Dragon Quest I & II HD-2D Remake

Square Enix aloitti vuosi sitten ensimmäisten Dragon Quest -peliensä HD-julkaisut aluksi hieman hämmentävästi sarjan kolmannesta osasta. Syy oli kuitenkin hyvä, kolmonen kun on tarinallisesti koko pelisarjan esiosa. Nyt teräväpiirtona on tarjolla niin kutsutun Erdrick-saagan seuraavat osat, eli ne kaksi kaikkein ensimmäisintä Dragon Questia!

Tyylillisesti pelikaksikko noudattelee samoja linjoja edellisen julkaisun kanssa. Teräväpiirtografiikan ohella molempia pelejä on laajennettu ja nykyaikaistettu merkittävästi, minkä lisäksi tietenkin myös musiikit on tehty kokonaan uusiksi vanhojen teemojen pohjalta. Hyvä niin, sillä vaikka alkuperäisissä peleissä oma nostalginen viehätyksensä onkin, nykynäkökulmasta ne ovat eittämättä jo vanhentuneita.

Ensimmäinen Dragon Quest oli merkittävä peli aikanaan ja on käytännössä koko JRPG-genren esi-isä. Vaikka Amerikassa lohikäärmeseikkailua ei ensi alkuun oikein meinattu ymmärtää, eikä peliä tämän vuoksi tuotu Eurooppaan lainkaan, vuosien saatossa pelin arvoa on alettu ymmärtää paremmin.

Arkaaiset lähtökohdat näkyvät esimerkiksi siinä, ettei ohjattavia sankareita ole kuin yksi kappale. Tätä asiaa ei kiintoisasti ole myöskään tässä versiossa lähdetty korjaamaan. Pelin rakenne on myös varsin yksinkertainen: etsi luolastoista tarvittavat myyttiset esineet ja matkaa kiskaisemaan päävihulaista kuonoon. Siinä välissä sankarin tasot nousevat ja kaupat tyhjenevät tavaroista innokkaan shoppailun seurauksena.

Toisin kuin itse aluksi kuvittelin, yhden sankarin malli vaikuttaa kokemukseen yllättävän paljon. Tuttuun tyyliin muutama ensimmäinen tunti menee leppoisasti läpsytellen, mutta sen jälkeen läpsyttelystä alkavat vastata viholliset. Kun iskut, taiat ja parantamiset on hoidettava itse ilman kavereita, etenkin useampaa yhtäaikaista vihollista vastaan menee nopeasti sormia suuhun. Tasojen kerryttäminen ja varusteiden parantaminen on usein käytännössä pakollista ennen puolen välin jälkeisiin luolastoihin astumista.

Kokonaisrakenteeltaan peli kuitenkin näyttää nopeasti ikänsä. Vaikka tarinaosuuksia, luolastoja ja muuta tekemistä on lisätty, ykkönen muuttuu aika nopeasti vähän tylsäksi puurtamiseksi. Liika suoraviivaisuus ei toimi harmillisesti pelin eduksi. Pitkään puurtamista ei tosin tarvitse jaksaa, sillä vaikka sisältöä on alkuperäistä enemmän, itse katselin lopputekstejä noin 12 tunnin pelaamisen jälkeen.

Lievästä puulta maistumisesta huolimatta ykkönen kannattaa pelata tarinan vuoksi alta pois, sillä Dragon Quest II jatkaa ensimmäisen osan tarinaa ajallisesti sata vuotta myöhemmältä ajalta. Koska maailma on niin ikään ykkösen kanssa sama, tuttuihin paikkoihinkin pääsee alun jälkeen uudestaan. Käsikirjoitus on molemmissa peleissä rautainen, joten kun jatko-osaa pelatessa pääsee tutkimaan sitä, ketkä ensimmäisen pelin maisemia nyt asuttavatkaan, tunnelma on enemmän kuin kohdillaan.

Jatko-osa tekee asioita muutenkin paremmin. Yhden sankarin sijasta mukana on nyt tuttu sankariryhmä, joka alkuperäisestä pelistä poiketen koostuu muutamien tuntien pelaamisen jälkeen neljästä sankarista kolmen sijaan, minkä lisäksi seikkailu on huomattavasti avoimempi kokemus.

Avoimempi eteneminen tuo eteen myös vaikeuksia. Toinen Dragon Quest on pahamaineinen juurikin vaikeustasostaan ja kieltämättä, jos nokkansa tunkee väärään paikkaan liian aikaisin, viholliset iskevät siihen ilomielin niin lujaa, että henki on pois välittömästi. Niinpä kakkosen kohdalla modernit uudistukset tulevatkin tarpeeseen.

Kuten kolmannenkin osan uusversiossa, myös tässä painoksessa on kartta, joka vieläpä näyttää ystävällisesti seuraavan etenemissuunnan. Paikasta toiseen voi jälleen loikkia myös Zoom-loitsulla, mikä vähentää edestakaista harhailua merkittävästi. Kaikki helpotukset voi halutessaan myös kytkeä kokonaan pois päältä. Mikäli seikkailu käy silti liian vaikeaksi (ja etenkin loppupuolella todellakin käy), tarjolla on myös Dracky Quest -vaikeustaso, jolla sankarit eivät taisteluissa kuole. Halpamainen vaihtoehto, mutta on pakko tunnustaa että parissa pomotaistelussa jouduin arvion aikana turvautumaan siihen itsekin nähdäkseni pelistä tarpeeksi.

Kumpikaan peleistä ei ole yhtä rautainen kuin kerrassaan erinomainen kolmas osa, mutta kokoelma on silti mainio paketti. Graafisesti pelit ovat todella kaunista katsottavaa ja musiikkiraita on huikea. Käyttöliittymä ja yleiset elämää mukavammaksi tekevät ominaisuudet modernisoivat kokemusta todella paljon ja molempien pelien parissa hurahtaa huomaamatta helposti tunti poikineen.

Vaikka itse suosittelenkin näihin uusversioihin tutustumista ensin kolmannen osan parista, sen perään näiden kahden pelaaminen ei ole lainkaan hassumpi ajatus. Kuten mainittua, käsikirjoitus on erinomainen - etenkin ottaen huomioon, että alun perin sitä oli näissä kahdessa pelissä varsin vähän. Tarina ja maailma kaappaavat hetkessä mukaansa ja vaikka tietyt vanhanaikaisuudet näkyvätkin edelleen läpi, viihdykettä on tarjolla silti vähintäänkin riittävästi.