Dragon's Prophet

Sain tovi takaperin testattavaksi uutukainen free-to-play-peli Dragon's Prophetin. Paperilla kaikki vaikuttaa hyvältä. Ilmaiseksi ladattavassa pelissä perinteisen sankarikehityksen lisäksi kasvatetaan hieman Pokémon-tyyliin omaa lohikäärmetallia. Eläintyyppi on myös varsin laveassa käytössä, sillä tavallisen lentävän ja tulta syöksevän öttiäisen lisäksi kaartiin lasketaan kaikki hirmuliskoista ja krokotiileista karvaisiin jakkikopioihin asti. Eläimiä löytyy siis joka lähtöön. Itse lohikäärmeprofeetta on hieman tylsempi ilmestys neljällä hahmoluokallaan. Eniten pelaamani heppu oli sentään isoa viikatetta heiluttava lähitaistelija, mikä oli virkistävää vaihtelua ainakin näennäisesti. Muuten liikutaan tutun turvallisesti miekka-, kilpi-, tulipallo- ja jousiammuntaosastolla.

Pelin ensimmäisten parin tunnin aikana teeman aikaansaama into ei vielä laantunut. Taistelujärjestelmä on sekoitus perinteistä pikanäppäinten takomista ja toiminnantäytteisempää eri iskujen yhteen ketjuttamista. Lyhyet lyöntisarjat tuottavat erilaisia efektejä siitä riippuen, missä järjestyksessä niitä käyttää. Näennäisen rajallinen liikevalikoima kasvaa siis mukavasti niiden voimakkaimpien paukkeiden ollessa liikesarjan viimeisinä. Niiden luonne vaihtelee myös yksittäiseen viholliseen vahinkoa tekevistä iskuista erilaisiin aluehyökkäyksiin. Harmillisesti suurin osa erilaisista kyvyistä sisältää lähinnä variaatioita vahingon tekemiseen, eikä esimerkiksi kunnollisia joukonhallinta- tai kikkakykyjä juuri näkynyt. Tämä typistää taistelut helposti puhtaaksi mättämiseksi. Samalla vaikeissa pomotaisteluissa suurempi ihmisjoukko näkyy vain lisääntyneenä tappotehona eikä esimerkiksi eri hahmoluokkien erikoiskykyjen synergiana.

Ensimmäisten lohikäärmeiden kesytyksen jälkeen tilanne kääntyi kuitenkin huonompaan, kohti lähes kaikkia ilmaisroolipelejä leimaavia perisyntejä. Dragon's Prophetissa on paljon erilaisia järjestelmiä, systeemejä ja valikoita. Hetken sekoilun jälkeen niiden salat alkavat paljastua. Lohikäärmeiden treenausvalikko alkaa käydä järkeen ja esineitten takomisessa on tolkkua. Samalla vähäinen esiin loihdittu mystiikka katoaa ja perinteinen puurtaminen, tusinatehtävät, alikehitetyt järjestelmät ja rahan nyhtäminen kaikesta mahdollisesta nostavat inhaa päätään.

Lohikäärmeet ovat toisaalta hyvin esillä, mutta häkellyttävän huonosti käytettyinä. Korkeuseroja on vain nimeksi etenkin pelin alkupuolella, vaikka lentävä ratsu on alla kolmen vartin pelaamisen jälkeen. Ratsastaessa lohhari ei osaa juuri mitään ilman treeniä, joka vaikuttaa oikeaa rahaa käyttämättä tuskallisen hitaalta. Kaverin voi kutsua tallista myös taisteluavuksi, mutta käsittämättömästi vain pariksi minuutiksi kerrallaan. Missä eeppiset kaartotaistelut kupolikaupunkien päällä? Missä polveilevat kanjonit ja valtavat aukeat tilat? Miksi kymmenmetrinen lohikäärmeeni alkaa koko ajan vaikuttaa pallosta pomppaavalta pokémonilta eikä aidosti kauhua ja kunnioitusta herättävältä jalolta sotaratsulta?

Dragon's Prophetissa on paljon hyvääkin, mutta kovin moni asia on jätetty harmillisen simppeliksi. Aivan kuin pelaajiin ei luotettaisi tarpeeksi, että uskallettaisiin esitellä jotain monipuolista tai normista poikkeavaa. Matkustaminen maailmassa käy jouhevasti ja pelistä löytyy kaikki nykymassiiviroolipelien peruspilarit aina pelaajien omiin taloihin asti. Silti kaikesta paistaa läpi yliyksinkertaistaminen ja laadun korvaaminen määrällä. Etenkin tehtävissä tämä käy tuskallisen selkeäksi, kun kuudettasataa kertaa laukkaa keräämässä Kuunsädeorkideoita tai Punasilmäpaviaanin korvia. Oma lukunsa on oikeaa rahaa vaativa kauppa, joka puskee esiin varsin tyyriinä aina, kun pelaaja haluaa tehdä jotain perusseikkailusta poikkeavaa. Positiivisesti varsinainen tehtäväsisältö on täysin ilmaista, mutta tehokas eteneminen tai lohikäärmeiden kasvattaminen vaatii paikallista valuuttaa. Jos otuksia haluaa kerätä enemmän kuin pari, pitää "tallipaikoista" maksaa erikseen. Samoin aiemmin mainittu talojärjestelmä pyrkii nyhtämään pennosia niin tontista, itse talosta kuin sen sisustuksestakin. Jopa hahmon värien valitseminen on toteutettu hämärällä, oikeaa valuuttaa vaativalla arvontasysteemillä. Koska peli ei saa lohikäärmeteemastaan kunnolla mehua irti, Guild Wars 2:n tapaiset, kertamaksuluontoiset pelit tuntuvat taloudellisesti järkevämmiltä valinnoilta.

Ulkoisesti peli pyörii jälleen kerran turvallisesti World of Warcraftin ja muiden fantasiaroolipelien viitoittamalla polulla. Kaikki on pirteää, kirkasta ja vähän yksinkertaisen oloista. Samasta klisekorista on napattu kainaloon myös mieshahmojen käyttökelvottoman kokoiset haarniskat, naishahmojen naurettavat ja varsin seksistiset metallibikinit ja pöljän massiiviset aseet. Hahmonluonnissa pääsee sentään tuunaamaan omaa ukkoaan varsin kattavasti. Kosmeettiset varusteet taas auttavat luomaan identiteettiä omalle virtuaaliminälleen.

Dragon's Prophetin tila harmittaisi kenties vähemmän, jos sen lähtöajatus ei olisi niin herkullinen. Ihan näppärän näköisenä (hahmoanimaatiota lukuun ottamatta) lohikäärmeiden kanssa telmiminen voisi olla hieno irtiotto maan tasalla trampattaviin heimoveljiin verrattuna. Muiden hyvien ilmaisroolipelien ja muutaman erinomaisen maksullisen kanssa kamppaileva Dragon's Prophet päätyy imitoimaan liikaa ja yrittämään liian vähän. Lohikäärmeiden olisi pitänyt olla pelin alfa ja omega kenttäsuunnittelusta ja taistelusta lähtien. Näin pelille olisi saatu vahva oma identiteetti ja sitä kautta oma fanikunta, joille muut merkittävästi lohikäärmeettömämmät pelit eivät olisi kelvanneet. Nyt tähtinäyttelijä on kuitenkin hukattu B-leffan sivuosaan suoltamaan yhdentekeviä iskulauseita.