Dropzone

Kovasti kilpailtuun MOBA- eli multiplayer online battle arena -lajityyppiin on tullut viime aikoina niin paljon uusia yrittäjiä niin tietokoneilla, konsoleilla kuin mobiililaitteillakin, että studion on vaikea löytää uutta mielekästä kulmaa. Vanhoista Big Huge Gamesin (mm. Rise of Nations) veteraaneista koostuva Sparkypants haluaa lyhentää matseja ja tuoda kentälle kolme ohjastettavaa robottia kerralla.

Sparkypants haluaa selkeästi tuoda reaaliaikastrategiaosaamista suosittujen MOBA-pelien puolelle. Tukikohdan pystyttämistä ei sentään ole mukana, joten Dropzone muistuttaakin lajityypiltään enemmän Dota 2:sta tai League of Legendsiä kuin rakenteluun pohjaavaa Starcraft 2:sta. Pelissä ohjataan kolmea muokattavaa robottia yhtä aikaa. Kolmikon voi valita viiden eri "hahmoluokan" joukosta, joista jokaiselta löytyy vielä tukku eri pilottivaihtoehtoja. Robottiluokka määrittää sen roolin taistelukentällä tankista tukitehtäviin, ja pilotti taas antaa sille roolinsa mukaisen supertaidon. Lopullisesta pelistä löytyvät niin 1-vs-1, 2-vs-2 kuin yhteistyössä ja yksin pelattavat pelimuodot.

Kun tiimi on valittu, on aika sukeltaa toimintaan. Ennakkoversiossa oli käytössä vain yksi moninpelikartta, sekä lyhyt pelin salat opettava yksinpeli. Hahmot keräävät kokemusta vartin mittaisen matsin aikana neutraaleja Kavash-hyönteisotuksia ja niiden pesiä tuhoamalla. Pesästä tippuu myös yhdestä kolmeen Ydintä, jotka pitää rontata robotin selässä kartan keskellä sijaitsevalle palautusalueelle pisteiden saamiseksi. Vastustajien robottien niittaamisesta kokemusta saa vähemmän. Tienatuilla pisteillä nostetaan oman robon tasoa, joka avaa uusia taitoja ja erikoisiskuja. Kolmen yksikön ohjastaminen ja huomion jakaminen on pelin yksi tärkeimpiä tehtäviä. Ötököiden päihittämisestä saa parhaiten kokemuspisteitä ja niiden pesien tuhoaminen takaa tasaisen pisteiden kerrytyksen. Samalla pitäisi kuitenkin estää vastustajaa tekemästä samaa. Lisäksi soppaan arvotaan joka kerta kolme lisätehtävää (esimerkiksi kymmenen alfa-ötökän tappaminen), joista tienaa ylimääräisiä pisteitä.

Kolmikon jakaminen on siis suositeltavaa ja houkuttelevaa, mutta silloin riskinä on vastustajan tekemä hyökkäys yksin sompailevaa robottia vastaan. Parhaan taktiikan kehittäminen on siis moniportainen prosessi, joka elää jatkuvasti taistelukentän tapahtumien ja oman robottivalikoiman mukaan. Joskus keskuspisteen siilipuolustus voi olla paras vaihtoehto ja välillä voi keskittyä Kavash-keskittymien harventamiseen. Viitostasolle pääsy nimittäin palkitaan todella tehokkaalla erikoiskyvyllä, joka voi kääntää joukkotappelun kulun tappiosta voitoksi.

Kun tehtävä on päättynyt ja savu hälvennyt, lasketaan pisteet yhteen ja julistetaan voittaja. Pelaamalla tienaa pysyvää kokemusta niin peliprofiilille kuin piloteillekin. Onnistumiset palkitaan myös valuutalla, jota voi käyttää erityisten roinalaatikoiden avaamiseen. Laatikoiden sisällöllä voi parannella omia robottejaan tai muokata niiden kykyjä. Gunner-robotille voi antaa rakettien sijaan vastustajasta toiseen hyppäävän salama-aseen ja niin edelleen. Omien robottien ominaisuuksien vaihtelussa on ehdottomasti oma viehätyksensä ja se pitää toiminnan tuoreena verrattain rajallisen pilotti- ja robottivalikoiman kanssa. Tankkia ei voi tuunata ulos roolistaan, mutta liekinheittimellä ja rakettirepulla varustettuna se taistelee hyvin eri tavalla kuin vastaava perusmalli.

On paha sanoa, miten Early Access -vaiheessa oleva Dropzone kehittyy eteenpäin. Kenttiä on ainakin syytä tulla lisää, sillä verrattain yksinkertainen peruskartta käy nopeasti vanhaksi. On myös oletettavaa, että sekä pilottia että robotteja sekä niiden laitteistoa tulee vielä tukku lisää. Huomion jakaminen tuntuu aluksin hieman ylivoimaiselta urakalta, mutta helpottuu jahka hahmojen ohjastaminen käy tutuksi ja peliä alkaa pitää enemmän reaaliaikastrategian ja areenataistelun yhdistelmänä kuin pelkästään jälkimmäisenä. Yhden robotin menettäminen saattaa aluksi kirpaista, mutta kolmikon pitäminen yhdessä klimpissä tarjoaa vastustajalle varsin vapaat kädet huseerata pitkin kenttää kokemusta ja Ytimiä keräten. Onkin mielenkiintoista nähdä, mihin yhteisön metapelaaminen lopulta päätyy tällaisen hybridipelin tapauksessa.

Ammattitaitoisesti kokoon kasattu Dropzone voi tarjota MOBA-lajityyppiin jotain uutta ja tutustumisen arvoista. Roboteissa ei tosin ole koskaan samanlaista persoonallisuutta kuin elävissä hahmoissa, vaikka pilotit paikkaavatkin ongelmaa hieman. Free-to-Play -pelinä ilmaiseksi 15. päivä helmikuuta julkaistava Dropzone sisältää myös kaksi maksullista vaihtoehtoa. Toisesta löytyvät nykyiset pilotit lisähötön kerta ja kalliimmasta myös kaikki tulevat.