Drywall Eating Simulator

Yliampuvien nimikkeiden vitsi oli hauska tasan kerran kaksi vuosikymmentä sitten, kun Snakes on a Plane teki pakkolaskun elokuvateattereihin ympäri maailmaa. Silti simulaattori-termin leikkimielisyys, kun sitä käytettiin muissa yhteyksissä kuin lentokoneiden lentämisessä tai autojen realistisessa ajamisessa, oli hauska suunnilleen yhtä monta kertaa. Goat Simulator laidunsi sitä vähäistäkin vihreää ruohoa, ja se siitä. Sen sijaan 12-vuotiaan muotoilemat epäjohdonmukaiset kertomukset, jotka koostuvat "olen kroonisesti verkossa" -viittauksista ja yhteiskuntakritiikistä, eivät ole koskaan olleet hauskoja. Bugit, jotka pysäyttävät pelin ja pakottavat aloittamaan alusta, eivät ole koskaan olleet hauskoja. Mutta okei, aloitetaanpa alusta.

Drywall Eating Simulator alkaa pimeässä huoneessa puhelimen edessä, joka ilmoittaa pelaajalle, että olet simulaatiossa elämästä maan päällä. Kuka, miksi, miten ja jälleen kerran, miksi ei koskaan vastata. Sitten sinua pyydetään poistumaan huoneeseen materialisoituvasta ovesta, joka vie sinut simulaatiossa olevaan asuntoosi. Pelaaminen koostuu sitten siitä, että puhut naapureidesi, työtovereidesi ja erilaisten ihmisten kanssa. Suutu heidän sanomisistaan, riko seinä ja suutu seuraavalle henkilölle. Noin kolmen tunnin aikana, jonka kesti rikkoa kaikki seinät ja syödä kaikki kipsilevyt, peli kaatui kolme kertaa. Yhdessä kaatumisessa kaikki kehotukset etenemiseen katosivat, ja peli oli pakko käynnistää uudelleen.

On selvää, että kehitystiimi haluaa samaistua siihen ironiseen, modernin yhteiskunnan hylkäämiseen, joka on tyypillistä Redditin keskivertokäyttäjille. Myöhäiskapitalismi, aivojen mätäneminen, lapset huutavat 67, tekoäly ajattelee ihmisten puolesta, pomot asettavat voiton työntekijöiden hyvinvoinnin edelle jne. Kaikki yleiset ja kuluneet termit ovat olemassa. Tietenkin hajanaisesti ja ilman asiayhteyttä. Ei ole kokonaistarinaa, ei yhteyttä hahmojen välillä. Jokainen tapaamasi henkilö on tyhjiössä, kuin twiitti, jota kukaan ei jaa. Peliksi, joka yrittää kritisoida nykypäivää, on koomista, että se ei saanut aikaan muuta kuin tekoälyn kaltaista internetin hölynpölyn matkimista.

Asiaa ei auta sekään, että esitys tuntuu kouluprojektilta, joka on koodattu reikäkorttien ja teipin avulla. Animaatioilta puuttuu painoarvoa, ympäristöt ovat kliinisen tyhjiä ja ääniraita vaihtelee olemattoman ja ärsyttävän välillä. Kaikki tämä voisi olla anteeksiannettavaa, jos pelillä olisi jotain sanottavaa, mutta pelissä ei ole huumoria, vihaa tai pohdintaa - vain poseeraavaa kyynisyyttä. Peli haluaa kovasti olla pureva nykysatiiri, mutta se jää jatkuvasti samalle tasolle kuin vihainen nettikommentti.

Tässä kaikessa on ironiaa. Aivan kuten pelinkehittäjiltä puuttuu taitoja kunnollisen käsikirjoituksen kirjoittamiseen, heiltä puuttuu myös taitoja tuottaa peli, joka ei kaadu hetkessä. Onko se kenties lopulta vitsi itsessään? Että nyky-yhteiskunnan kritiikki koostuu mielikuvituksettomasta ja suurelta osin pelikelvottomasta tuotteesta, josta meidät huijataan maksamaan? Drywall Eating Simulator on peli, joka puhuu nykyisyydestä ymmärtämättä sitä. Se ei ole kumouksellinen, ei provokatiivinen eikä varsinkaan hauska - vain rasittava. Pysykää siis kaikin keinoin mahdollisimman kaukana Drywall Eating Simulatorista, älkää edes hankkiko sitä ilmaiseksi. Käyttäkää se vähäinen aika, joka teillä on tässä maailmassa, johonkin järkevämpään.