Vuoden 2021 jälkipuolisko oli minulle aika, jolloin otin Dyynin niin sanotusti haltuun. Aloitin katselemalla Netflixistä David Lynchin ohjaaman elokuvan Dyyni vuodelta 1984, enkä suoraan sanottuna ymmärtänyt paljoakaan näkemästäni. Myöhemmin katselin elokuvateatterissa Denis Villeneuven ohjaaman elokuvan Dune: Part One, joka on itse asiassa vasta ensimmäinen puolikas kokonaisuudesta. Tällöin homman nimi lähti kunnolla aukeamaan, joten oli aika lukea se kirjailija Frank Herbertin romaani Dyyni. Mutta ennen varsinaista lukemista pohjustin vielä itseäni lukemalla ajatuksella romaanin lopussa olevat selventävät liitteet Dyynin maailmasta, politiikasta ja käsitteistä. Kaiken tämän jälkeen koen, että olen lopultakin jollain tasolla perillä Dyynistä.
Uusi Dyyni saapui varsin pian ensi-iltansa jälkeen HBO Maxille katsottavaksi, ja nyt leffa on julkaistu vielä fyysisenä painoksena. Musta kansi hehkuttaa 4K-versiota, mutta mukana on onneksi myös perinteisempi Blu-ray-levy. Paino sanalla onneksi, sillä syystä tai toisesta 4K-levy ei toiminut lainkaan. Jouduin siis katselemaan elokuvan lisämateriaaleineen Blu-ray-laadulla, joka on toki näyttävää jälkeä sekin.
Nyt seuraa se minun kannaltani ikävin osuus, eli Dyynin tarinan kuvaaminen lyhyesti. Tehtävä on epämiellyttävä siksi, että varsinaisen tarinan ohella Dyynin olennainen juttu on luotu maailma kaikkine kansoineen ja erilaisine poliittisine jännitteineen. Mahtavan Atreides-suvun perijä Paul saapuu perheensä kanssa Arrakisin aavikkoplaneetalle, jossa louhitaan maailmankaikkeuden arvokkainta ainetta, jota kutsutaan rohdoksi. Addiktoivan luonteensa lisäksi rohtoa käytetään tähtienväliseen liikkumiseen, mikä on tietenkin elintärkeää. Arrakis on siis jollakin tavalla kaikkien tavoittelema, joten nuori Paul joutuu vaikeaan tilanteeseen. Aikanaan merkittävää osaa näyttelevät myös Arrakisin alkuasukkaat fremenit.
Elokuvana Dyyni on elämys. Maisemat, lavasteet, puvustus ja musiikki luovat kaikki yhdessä kokonaisuuden, jota ei voi luonnehtia muuksi kuin kokemukseksi. Kirjana Dyyni ei ole mitenkään mestarillisesti kerrottu, joten kunniaa on annettava myös käsikirjoittajille siitä, miten tarina on valkokankaalle saatu sovitetuksi. Elokuvan suurin ongelma on se, että tarina jää kesken. Onneksi se jälkipuolisko kuitenkin pitäisi olla tulossa vuonna 2023.
Odotin suuresti lisämateriaalikattausta, jota luvattiin yli tunti julkaisun takakannen mukaan. Petyin kuitenkin suuresti, sillä mukana olevat katsaukset ovat kaikki 2-11 minuuttia kestäviä lyhyitä pätkiä elokuvan tekemisen eri vaiheista. Lisäksi lisämateriaaleja ei voi katsoa kätevästi pötkössä, vaan jokainen on erikseen valikosta valittava. Moinen kankeus laskee intoa katsella lisämateriaaleja, ja lisäksi se varsinainen asiasisältö ei lopulta kerro kovinkaan paljoa. Tämä johtuu ehkä siitä, että Dyynin tuotanto kärsi koronaviruksen jylläyksestä, ja tietääkseni mittava osa tuotannosta tehtiin jo ennen pandemian alkamista. Näin ollen lisämateriaalit tuntuvat melkoiselta sillisalaatilta, koska huomio on tekijöillä ymmärrettävästi keskittynyt sen itse elokuvan valmiiksi saattamiseen.
Niin tai näin, on Dyyni ehdottoman suositeltavaa katsottavaa. Fyysistä julkaisua ei ehkä kannata hankkia, sillä raina on katsottavissa kätevästi myös HBO Maxilla. Toisaalta keräilijät haluavat epäilemättä kokoelmiinsa juuri fyysisen version, ja kuulun heihin itsekin.