Flowers of War

Vuonna 1937 japanilaiset hyökkäsivät Nanjingin kaupunkiin Kiinaan, ja valtasivat sen varsin verisesti. Seurasi pitkä ja harras murhien, raiskausten ja ryöstelyjen jakso, jonka seurauksia pohditaan idässä vielä tänäkin päivänä. Flowers of War ei kuitenkaan ole sotaelokuva sinänsä. Se kuvaa kristillisen tyttöluostarin yrityksiä suojella oppilaitaan miehittäjän väkivallalta. Erikoisen yhtälöstä tekevät länsimaalainen hautausurakoitsija John Miller (Christian Bale) ja kirkosta turvaa hakevien prostituoitujen joukko.

Pääosaan on palkattu ehkä paremmin Batmanina tunnettu Bale, mutta mies hoitaa roolinsa asiaan kuuluvalla vakavuudella. Rainasta olisi voinut tulla yhden miehen soolosuoritus, joka ratsastaa tunnetun näyttelijän imagolla. Vaan toisin kävi: jälkeenpäin huomasin miettiväni kaikkea muuta PAITSI näyttelijä-Balea. Miehen ego ja maine valkokankaan ulkopuolella jäävät täysin elokuvan muun materiaalin jalkoihin, mikä on tässä tapauksessa erittäin hyvä asia.

Henkilöhahmoihin ehtii eläytymään juuri sen verran, että jokainen brutaali kuolema tuntuu katsojasta pahalta. Kuvauksessa ärsyttää ainoastaan japanilaisten sotilaiden yksioikoisuus. Sotamiehet ovat verenhimoisiin koiriin verrattavia petoja, kun taas upseerit ovat kylmiin sarjamurhaajiin verrattavia petoja. Mutta petoja he ovat silti kaikki. Elokuva perustuu varsin vankasti tositapahtumiin, joten on helppo kuvitella tyttökoulun oppilaiden nähneen japanilaiset juuri tällaisina eläiminä. Vastavuoroisesti kiinalaiset sotilaat esitetään kuolemaan valmiina olevina urhoollisina sotureina, ja tarkoituksena on epäilemättä ollut osoittaa kunnioitusta heidän uhraukselleen. Leffa on tehty kautta linjan erittäin suurella vakavuudella alkaen siitä, että se kuvattiin Nanjingin kaupungissa.

Ikävintä on elokuvasta jäävä äärimmäisen masentunut jälkimaku. Olisin kaivannut loppuun jonkinlaista selvitystä tapahtumien jälkiseurauksista. Toisaalta valittu ratkaisu sopii kerrontaan hyvin, koska tarinaa seurataan yhden koulutytön näkökulmasta.

On olemassa elokuvia, jotka jokaisen tulisi ehdottomasti nähdä. Samaan aikaan niitä ei välttämättä halua katsoa enää koskaan uudestaan. Aiemmin tällaisia olivat Schindlerin lista ja Perikato (Der Untergang). Nyt lisään omaan listaani Flowers of Warin. Elokuva on kuvattu kauniisti, lavastettu suurella rahalla ja kerronta on kaikin puolin ammattitaitoista. Se ei kuitenkaan tee leffasta kaunista katsottavaa (käsitellyn aiheensa vuoksi).