Snitch

Entinen painija Dwayne Johnson on profiloitunut varsin yksitotisiin koviksen rooleihin, mutta mies on sittemmin suunnannut uraansa toisille vesille. Määrätietoisuus alkaa kantaa hedelmää, sillä suoritus huumekauppaan sotkeutuvana isänä on eittämättä Johnsonin parasta työskentelyä tähän asti. Muuten elokuva on varsin tavallinen huumetrilleri, johon ohjaaja onnistuu lataamaan aimo annoksen ahdistavuutta ja runsaasti jännitettä.

Juuri 18 vuotta täyttänyt poika tekee virheen luvatessaan vastaanottaa ison erän ekstaasipillereitä, vaikka ei aio niitä itse myydäkään. Poliisit ovat tietenkin kohta oven takana ja häkki heilahtaa. Poikaa odottaa 10 vuoden linnareissu, ellei mitään tehdä. John Matthews (Johnson) on menestyvä rakennusalan yrittäjä, joka päättää auttaa pulaan joutuneen poikansa vapauteen. Keikka ei kuitenkaan ole helppo: hänen pitää auttaa poliiseja saamaan iso huumepomo nalkkiin. Tästä alkaa Matthewsin vaarallinen matka maailmaan, josta hän ei tiedä mitään. Mitäpä ei faija poikansa vuoksi tekisi? Tarina on elokuvan oman ilmoituksen mukaan innoittunut tositapahtumista, mikä tarkoittanee pääajatusta huumekauppaan sotkeutuvasta isästä.

Olen haistavinani leffan sanomaksi kritiikkiä U.S.A.:n huumelainsäädäntöä kohtaan. Poliiseista nimittäin luodaan juonen edetessä ahne porukka, joka ottaa mittaa huumekartelleista kuin kaksi kilpailevaa yritystä konsanaan. Syyttäjä Joanne Keeghanin (Susan Sarandon) kunnianhimosta laajentuvat silmät rainan puolivälissä ovat suorastaan häiritsevää katsottavaa. Vastaavasti isäpappa koettaa vain saada poikansa vapaaksi ja pysyä itsekin hengissä siinä sivussa. Johnsonin roolisuoritus saattaa erottua joukosta edukseen lähinnä siksi, että yleensä mies on ollut töissään "clinteastwoodimainen". Tällä kertaa ahdistus ja epätietoisuus välittyvät kuitenkin sohvalle asti. Isän toimet tuntuvat muutenkin tilanteeseen nähden uskottavilta: rakennusmies ei lähde ryntäilemään erikoissotilaan lailla listien rikollisia oikealta ja vasemmalta.

Ohjaaja Ric Roman Waugh on luonut uransa tekemällä stunt-miehen töitä, mutta Snitch osoittaa rahkeiden riittävän niin käsikirjoittajan kuin ohjaajankin töihin. Huumeneuvottelujen tunnelma luodaan ahdistavaksi yhdistäen taitavasti näyttelijöiden suoritukset, pitkät otokset ja hiljaiset hetket saumattomaksi kokonaisuudeksi. Tehosteita käytetään maltillisesti, ja leffassa onkin havaittavissa jonkinlaista kultaisen 80-luvun henkeä. Toiminta on nimittäin hyvin maanläheistä eikä digitaalisia tehosteita ole ilmeisesti käytetty lainkaan. Toivottavasti Waugh saa jatkossakin toimeksiantoja ohjaajan pallille, sillä jannussa on ainesta.

Lisämateriaaleja ei ole. Toisaalta se ei ole yllätys, sillä kyse on pienen budjetin elokuvasta ja blu-ray-julkaisukin tapahtui hyvinkin huomaamattomasti. Klassikoksi Snitch-leffasta ei ehkä ole, mutta toivottavasti se muistetaan "the" elokuvana, jolla Dwayne Johnson osoitti osaavansa ihan oikeasti näytellä.