Ted 2

Henkiin herännyt pehmonalle Ted jatkaa eloaan siitä, mihin edellisessä leffassa jäätiin. Elokuva on kokoelma älykästä sanailua, kaksimielisiä viittauksia ja ennen kaikkea avainparin pulaan joutumisia.

Ilmiselvästä öhö öhö -asenteestaan huolimatta Ted 2 käsittelee vakavaa teemaa eli ihmisoikeuksia. Leluyhtiö keksii haastaa pervon nallen oikeuteen väittäen, ettei pehmoeläin olekaan oikeuskelpoinen henkilö. Tästä alkaa lakitupataistelu, johon haetaan potkua kotikaupunki Bostonin lisäksi myös New Yorkista.

Koko elokuva on eräänlainen heijastuma modernista menosta länsimaisessa yhteiskunnassa. Populaarikulttuurin ja politiikan viittauksia on todella runsaasti, ja ne istuvat pääosin hyvin muuhun kokonaisuuteen. Ainoastaan amerikkalaisen TV-viihteen persoonien läpänheitto menee pohjoismaiselta katsojalta ohitse, koska harvapa täällä seuraa niin aktiivisesti heikäläistä tapaa vitsailla paikallisuutisille televisiossa. Melkein kaikkeen onnistutaan sisällyttämään alatyylin viittauksia, joka jo itsessään on melkoinen saavutus. Myös nykyään niin tärkeässä asemassa olevalle sosiaaliselle medialle vinoillaan läpi leffan.

Family Guy -sarjallaan hurmannut Seth MacFarlane lainaa toistamiseen äänensä pervolle nallelle, ja Tedin omistajaa näytellyt Mark Wahlberg palaa hänkin astialle. Parivaljakon keskinäinen sanailu on juuri niin iskevää ja omalla tavalla sisäänpäin lämpiävää kuin elinikäisiltä kavereilta voisi odottaakin. Vastapainoa ja silmäniloa tuo tällä kertaa Amanda Seyfried, jonka esittämä asianajaja ihastuu ei-niin-yllättäen Wahlbergin hahmoon. Satumainen silaus luodaan kertojalla, joka Patrick Stewartin äänellä johdattaa katsojat tarinan ääreen niin alussa kuin lopussakin.

Lisämateriaalit ovat hämmentävän kattavat ottaen huomioon, miten kevyestä leffasta on kyse. Poistettujen kohtauksien ja pilalle menneiden otosten lisäksi se varsinainen kulissien takainen katsaus onnistuu olemaan ihan oma huumoripläjäyksensä. Hauskoja ovat myös niiden kuuluisuuksien haastattelut, jotka esittävät elokuvan kuluessa ihan vain itseään. Joukossa on muun muassa Ritari ässänä muistettava David Hasselhoff.

Ted 2 on hämmentävän samanlainen elokuva kuin edeltäjänsäkin. Siitä huolimatta hahmot kehittyvät juuri sen verran, ettei katsoja koe leffaa tarpeettomaksi. Tarina ei ole kummoinen, mutta kautta koko keston luistava huumori onnistuu naurattamaan riittävästi. Rainaa voikin suositella niille, jotka pitivät alkuperäisestä ja haluavat nähdä, mitä Ted puuhaa seuraavaksi.

Mikäli ensimmäisen elokuvan arvio on mennyt sinulta ohitse, voit käydä lukemassa sen täältä.