Jack Reacher: Paluu päämajaan

Armeijauransa taakseen jättänyt Jack reacher (Tom Cruise) kiertää taas Amerikkaa ilman varsinaista päämäärää. Omalla tavallaan vääryyksiä korjaava ex-majuri Reacher tutustuu majuri Turneriin (Cobie Smulders) ihmiskauppatapauksen yhteydessä, ja päättää viedä hänet lounaalle. Suunnitelmat menevät kuitenkin uusiksi, kun Reacherille selviää Turnerin olevan yllättävissä ongelmissa. Näihin myös Reacher uppoaa apua tarjotessaan.

Heti alkumetreiltä elokuvassa on vahvaa väkisin vääntämisen makua. Dialogi on pakotetun tuntuista ja kerronta kaavoihin kangistunutta. Vaikka tarina ei mullistavia käänteitä pidäkään sisällään, tuntuvat sen palaset kovin irtonaisilta ja hankalilta seurata. Yhteyksiä palasten välille luodaan keskustelujen sivulauseissa, ja kokonaisuus tuntuu vähintäänkin haastavalta.

Asiaa ei auta näyttelijöiden heikko olemus. Yleisesti valovoimainen ja karismaattinen Tom Cruise on ehkä ensimmäistä kertaa oikeasti vanhan ja väsyneen näköinen. Osassa kohtauksista myös pahasti turvonnut Tomppa jauhaa persoonatonta dialogiaan Jack Reacherina ilman kiinnostuksen häivääkään. Ei siis ihme, ettei kemiaa hänen ja vastanäyttelijä Cobie Smuldersin välillä juuri ole. Smulders on ehkä elokuvan ainoa kantava voima. Hänen hahmonsa kovan sotilaallisen kurin ja sen alta löytyvän välittävän ihmisen yhdistelmässä tuovat edes hiukan uskottavuutta. Tämä ei kuitenkaan riitä, sillä pohjan viimeistään elokuvalta vie Danika Yarosh kiukuttelevana teininä. Yaroshin Samantha-hahmo on nimittäin kirjoitettu todella rasittavaksi stereotyyppiseksi teiniksi. Lisäksi hänen puinen suorituksensa vaikuttaa siltä kuin olisi jatkuvasti väärän lääkityksen alaisena.

Teknisesti elokuva tekee perinteisen varmaa ison rahan laatua ajoittaisen outoa leikkausta lukuun ottamatta. Kuva on tarkkaa ja tyyliteltyä, eikä äänissäkään varsinaisesti ole valittamista. Jack Reacherin jatko-osa kuitenkin välttelee isoja tilanteita kuin pienemmän budjetin tv-elokuva jättäen itsestään kuvan turhana ja halpana rainana. Tappelut näyttävät liian harjoitelluilta ja hitailta ollakseen aidon näköisiä. Myös Cruisen tavaramerkki haavoittuneesta hahmosta, joka tekee hitaasti nousua selkäsaunan jäljiltä, alkaa käymään yhtä vanhaksi kuin näyttelijä itse.

Todella hyvän ensimmäisen Jack Reacher -elokuvan jälkeen odotukset jatkolle olivat korkealla. Tämän takia pettymys ehkä onkin näin suuri. Jo kahdesti elokuvan nähneenä en oikeasti löydä siitä mitään ylistettävää. Itse asiassa shokki vain paheni elokuvan lopputekstejä katsellessa, sillä näinkin heikon elokuvan on ohjannut Edward Zwick (Last Samurai, Blood Diamond). Vaikka kovemmillakin tekijöillä voi olla heikkoja hetkiä, olisi elokuvan tällä kokoonpanolla kuitenkin pitänyt onnistua edes jollain saralla. Puolivillainen kokonaisuus jättää tunteen, että koko tekijäporukka on pakotettu studiosopimuksen painostuksen alla tekemään elokuva.

Heikon leffan lisäksi Blu-ray-julkaisuun on lisätty muutamat lisämateriaalit. Pari lyhyttä dokumentin palasta käsittelevät elokuvassa tehtyjen kohtausten rakennetta ja tapaa saada ne valmiiksi. Elokuvantekijöiden haastatteluissa ei trendiksi muodostuneilta selkääntaputteluilta ja kanssatyöntekijöiden ylistyksiltä taaskaan vältytä. Mielenkiintoiseksi nämä haastattelut Tom Cruisen osalta tekee se, että näissä hän on huomattavasti pirteämmän ja paremman näköinen kuin itse elokuvassa.