Muukalainen katosi

Orson Welles ohjasi ja näytteli pääosaa vuonna 1946 valmistuneessa elokuvassa, joka oli epäilemättä omana aikanaan ajankohtainen ja kantaa ottava. Nykykatsojalle kyse on enemmänkin eräänlaisesta elokuvahistorian oppitunnista.

Toisen maailmansodan aikana Euroopassa tapahtuneen ihmisten joukkotuhonnan eräs arkkitehti on päässyt pakenemaan Yhdysvaltoihin väärän nimen turvin. Mies on jopa juuri mennyt naimisiin paikallisen nuorikon kanssa. Menneisyys kuitenkin nostaa päätään, ja ennen pitkää Orson Wellesin itsensä näyttelemä natsitiedemies ajautuu yhä epätoivoisempiin tekoihin rikoksensa peittääkseen. Lopulta tietenkin paha saa palkkansa.

Muukalainen katosi tapahtuu kokonaan vain muutamassa paikassa. Pääasiassa pyöritään amerikkalaisen pikkukaupungin keskeisten rakennusten ympärillä ja lähimetsässä. Kohtaukset tuntuvat vanhojen elokuvien tyyliin ennen kaikkea teatterin lavalle sovitetuilta. Poikkeuksellisen nykyaikaista on sen sijaan kuvaustyöskentely. Kamera liikkuu paljon, zoomailee milloin lähelle, milloin kauas ja jopa syvyyssuunnassa erilaisia kuvatarkennuksia hyödynnetään. Toisin sanoen näyttelijöiden panos muistuttaa vielä teatterijuurista, mutta kuvaustekniikat ovat jo selvästi aikaansa edellä.

Elokuva etenee kiirehtimättä loppuratkaisuunsa saakka. Tarina itsessään on melkoisen yksinkertainen, joten puolentoista tunnin kesto on juuri oikea valinta. Ainoa harmillinen asia kokonaisuudessa on piilottelevan natsitiedemiehen stereotyyppinen pahuus. Kansanmurhaaja ei lainkaan kadu tekojaan, elättelee vieläkin toiveita kansallissosialismin lopullisesta voitosta, ja ryhtyy tarvittaessa murhiinkin salatakseen todellisen identiteettinsä. Jonkinlainen maanläheisempi henkilöhahmo olisi ollut uskottavampi, mutta ehkä vuonna 1946 ei haluttu antaa katsojalle minkäänlaista mahdollisuutta tuntea empatiaa piilottelevia natsirikollisia kohtaan.

Lisämateriaalit ovat poikkeukselliset. Mukana on muun muassa kourallinen Orson Wellesin sodan aikana radioon tekemiä kuunnelmia. Kiinnostavin ja samalla koko DVD-julkaisun paras osuus on aito 20-minuuttinen uutisfilmi, jota ilmeisesti näytettiin sodan jälkeen tavallisille saksalaisille. Pätkä suorastaan mehustelee keskitys- ja tuhoamisleirien kauheuksille, joten sen tarkoituksena on varmasti ollut järkyttää tavallisia saksalaisia. Seuranneiden vuosikymmenten perusteella voidaan nyt jälkiviisaana sanoa, että pyrkimyksessä onnistuttiin.

Muukalainen katosi tekee vaikutuksen sellaiseen nykykatsojaan, joka osaa sijoittaa elokuvan omaan aikaansa. Toisen maailmansodan jälkeisenä ajankohtaisteoksena leffa on varmasti historiaan jäänytkin. Lisämateriaalien aito 20-minuuttinen uutisfilmi on ehkä jopa mielenkiintoisempi kuin elokuva itse.