Headshot

Muutama vuosi sitten Iko Uwais ja hänen stunttitiiminsä potkaisivat indonesialaisen elokuvateollisuuden suuren maailman tietoisuuteen väkivaltateoksellaan Serbuan maut (The Raid) (2011). Suoraviivainen ja brutaali tappelupätkä sai tietenkin jatkoa elokuvan The Raid 2: Berandal (2014) nimen alla. Jatko-osa piti sisällään yhtä lailla tiukkaa menoa ja hurjia stuntteja, mutta tekijät kompastelivat liian kunnianhimoisen tarinan edessä. Nyt poppoo on tullut takaisin uudella elokuvalla, ja indonesialainen tossu nousee taas korkealle tehden ilkeästi vahinkoa.

Rantaan huuhtoutuu muistinsa menettänyt nimetön mies (Iko Uwais). Käy ilmi, että muistinmenetyksen syynä on päähän ammuttu luoti. Ei mene kauaa, kun hänen yllättävä menneisyytensä alkaa kummitella tuoden ongelmia myös miehen uusille ystäville.

Tyypillinen tarina on kerrottu selkeän virtaviivaisesti. Juonta on osattu maustaa sopivalla määrällä paikallisia omituisuuksia, jolloin perinteiset Hollywood-kliseet on vältetty ja tunnelma on originaali. Vaikka muutaman kohtauksen olisikin voinut jättää kokonaisuudesta pois, sopiva rytmitys toiminnan ja suvannon välillä luo sujuvan elokuvakokemuksen.

Pääosassa hääräävä Iko Uwais on aika ilmeetön, mutta hänen kohtuullisen tunteeton olemuksensa istuu hyvin muistinsa menettäneen hukassa olevan hahmon saappaisiin. Vastapainoksi Chelsea Islan luotsaama naispääosa tuo sopivaa pehmeyttä ja suloisuutta muuten varsin brutaaliin menoon. Vaikka suurin osa ruudulla näkyvistä ihmisistä on vain ottamassa pahasti pataan, on näyttelijöissä sopivasti särmää ja uskottavuutta, jotta perille tulleet iskut ja ammutut kuulat tuntuvat häijyltä.

Elokuvan varsinaisessa pääosassa ovat kuitenkin jälleen kerran huikeat stuntit ja äärimmäisen väkivaltainen asenne. Turhaan liian sadistiseksi lipsuva meno ei edes jaksa selitellä kaikkea mielettömyyttään. Joka tapauksessa välienselvittelyt eivät tunnu niin koordinoiduilta kuin yleensä, minkä ansiosta tappeluissa on autenttisen oloista kärhämän tuntua. Osaan pieksennästä on liitetty turhaan - ehkä juuri trendien mukaisesti - heiluvaa kameraa. Muuten kuvaus on kuitenkin ensiluokkaista kautta linjan näyttäen yksityiskohtaisia ja upeita kuvia niin tappeluissa kuin niiden ulkopuolellakin. Mätöt on kuvattu pitkillä otoksilla, mikä auttaa pääsemään paremmin tappelijoiden menoon mukaan muistuttaen myös hyvin stunttiryhmien ammattitaidosta. Elokuvassa on yllättävän paljon aseilla ampumista, joka rikastuttaa tarjontaa kivasti. Toisaalta aseiden digitaaliliekit ovat välillä liiankin selkeitä, ja tunnelma vähän lässähtää.

Vaikka Headshotissa meno on jälleen näyttävää, ei se onnistu enää juuri yllättämään. Lisäämällä brutaalisuutta entisestään se toki havahduttaa, mutta samalla tuntuu menevän jo vähän liian pitkälle, että sitä osaisi arvostaa ilman pientä pistoa sisällään. Tarinan yksinkertaisuus istuu hyvin perinteiseen kostotarinaan, mutta ehkä juuri tällä saralla pitäisikin osata mennä eteenpäin, jotta Indonesialainen elokuva pääsisi seuraavalle tasolle. Raid 2:lla tekijät yrittivät juuri tätä, mutta epäonnistuivat yliyrittämisen ja taitojen kesken loppumisen takia. Headshotin takapakki selkeämpään linjaukseen on oikea suunta, mutta jotain jää uupumaan. Menoa kuitenkin riittää toiminnan ystäville.