Manchester by the Sea

Manchester by the Sea on kuitannut nipun palkintoja, joiden joukossa ovat parhaan miespääosan ja parhaan käsikirjoituksen Oscar-palkinnot. Näin on luotu arvioijalle painetta kirjoittaa edes hieman ylistystä leffalle riippumatta siitä, pitääkö hän näkemästään oikeasti. Manchester by the Sea loistaa juuri niillä osa-alueilla, joista se Oscarinsa on saanut. Hidastempoinen draama keski-ikäisen miehen kriiseistä vaatii katsojalta tietynlaisen mielentilan ollakseen riittävän vaikuttava.

Casey Affleck esittää nelikymppistä Leetä, joka on menettänyt onnettomuuden jälkimainingeissa vaimonsa ja lapsensa. Tämä kriisi oli kuitenkin vasta alkusoittoa. Leen veli kuolee, ja on määrännyt hänet teini-ikäisen poikansa huoltajaksi veljensä mielipidettä kysymättä. Seuraa melkein kahden ja puolen tunnin ajan henkistä taistoa toisaalta oman elämän kasassa pitämiseksi, ja veljensä pojan ohjaamisessa kohti aikuistumista. Masentavista teemoistaan huolimatta elokuvassa on positiivinen pohjavire: elämän kriiseistä on mahdollista selvitä kunnialla jokseenkin ehjin nahoin. Helppoa se ei ole, mutta mahdollista kylläkin.

Elokuvan vahvuudet ovat Affleckin kokonaisuutta kannatteleva roolisuoritus ja elämänmakuinen käsikirjoitus. Elokuville niin usein kovin tyypillisiä karikatyyrimäisiä ylilyöntejä ei nähdä lainkaan, mikä tekee henkilöhahmoista erittäin uskottavan tuntuisia. Ainuttakaan huonoa näyttelijävalintaa ei ole tehty, eikä elokuvassa ole yhtään täysin turhalta tuntuvaa kohtausta. Takautumien avulla katsoja johdatellaan Leen menneisyyteen, joka auttaa ymmärtämään hänen käytöstään nykyisyydessä. Ensimmäisellä kolmanneksella ei ole aivan selvää, koska liikutaan menneisyydessä, jolloin aivojaan saa vaivata asiaankuulumattomilta tuntuvia kohtauksia katsoessaan. Leffan logiikka kuitenkin aukeaa viimeistään puolivälissä, jolloin katsominen helpottuu.

Manchester by the Sea painottaa erittäin paljon henkilöhahmojaan, ja siksi motiivien ja historian taustoittamiseen käytetään runsaasti aikaa. Tämä kaikki on ehdottoman tarpeellista oikeanlaisen ymmärryksen luomisessa katsojalle. Ongelmaksi muodostuu se, että leffasta tulee jokseenkin hidastempoinen ja pitkäveteinen. Liian häiritseväksi puute ei nouse, sillä ruudulla nähdyt tunnetilat on saatu tarttumaan myös katsojaan, ainakin välillä.

Verkkaisen itsevarmasti tarina kulkee alusta loppuun. Varsinaisia erottuvia huippukohtia ei ole lainkaan, mutta toisaalta eipä niitä yleensä ole oikeassakaan elämässä. Lisämateriaaleina on kommenttiraidan ja poistettujen kohtauksien ohella vartin mittainen mainospätkä elokuvan tekemisestä. Itse leffan onnistumisesta kertoo se, että miltei kaiken katsauksessa sanottavan on katsoja jo itse nähnyt elokuvassa. Kokemus ei siis vaadi tuekseen lisämateriaaleihin perehtymistä.

Manchester by the Sea on omalla tavallaan vaikuttava ja ammattitaidolla toteutettu draama. Täydellinen nauttiminen edellyttää kuitenkin katsojalta tietynlaista ennakkoasennoitumista, sillä nyt ei ole tiedossa kevyttä viihdettä perjantai-illan ratoksi ennen bilettämään lähtemistä.