Incarnate

Pahan hengen valtaan eli riivatuksi joutuminen, ja sitä seuraava karkotus eli manaus ovat kulkeneet ihmiskunnan historiassa muodossa jos toisessa tuhansien vuosien ajan. Myös elokuvissa teemaa on käsitelty, ja kuuluisin teos lienee vuonna 1973 julkaistu Manaaja. Brad Peytonin ohjaama Incarnate ottaa tuttuun teemaan hieman erilaisen näkökulman. Valitettavasti uusi tulokulma ei kykene peittämään sitä, että elokuva noudattaa liian orjallisesti suuren esikuvansa jalanjälkiä.

Tohtori Ember (Aaron Eckhart) on pyörätuolia käyttävä tutkija, joka on erikoistunut pahan energian karkottamiseen tieteellisin keinoin. Noin käytännössä kyse on ihan perinteisestä riivauksesta ja manauksesta, mutta toiminnoille annetaan (pseudo)tieteellinen selitys. Ember itse on tiukasti ateisti. Paha henki on vallannut 11-vuotiaan pojan, ja Emberin tiimeineen on määrätty vapauttamaan lapsi pahan vallasta.

Perinteisesti manauselokuvissa heilutellaan ristejä, pirskotellaan pyhää vettä ja muuta sen sellaista. Incarnatessa Ember kykenee modernin laitteiston avulla menemään riivatun mieleen, jossa hänen sitten täytyy saada kohde tajuamaan olevansa riivattu. Ratkaisu on hyvä, sillä se mahdollistaa erilaisten päänsisäisten maailmojen kuvittamisen katsojalle pelkän sängyn vieressä karkotuskäskyjen latelemisen sijaan.

Keskeisiä henkilöhahmoja on kourallinen, ja he kaikki ovat omalla tavallaan tarpeellisia ja mielenkiintoisia. Harmillisesti asianmukaisesti paneudutaan ainoastaan tohtori Emberin menneisyyteen ja vaikuttimiin. Puolen tunnin lisäkesto olisi tehnyt hyvää, ja ajan olisi voinut käyttää muiden henkilöiden taustoittamiseen.

Jokainen elokuvia kauan harrastanut tietää, miten ennalta-arvattavia kauhuleffat tavallisesti ovat. Tämä on Incarnatenkin suurin kompastuskivi, ja vieläpä erityisen alleviivatusti heti, kun katsoja ymmärtää elokuvan rakenteen noudattavan lähes täysin Manaajaa. Incarnate on kuitenkin teknisesti hyvin tehty. Sitä on helppo katsoa, tehosteet ovat toimivia ja tilanteet etenevät riittävän nopeasti. Näyttelijöiden työskentelyssäkään ei ole valittamista. Kaikkein eniten teoksesta saanevat irti ne, joilla on syystä tai toisesta astetta syvällisempi kiinnostus riivauksiin ja manauksiin. Toisaalta hekin saattavat kokea hieman kummastusta Incarnaten tieteellisyyttä tavoittelevien selitysten vuoksi.

Etäisesti tieteellisyyttä tavoitteleva selitys riivauksille, ja manausoperaation suorittaminen "sisältä päin" ovat ne kaksi asiaa, jotka erottavat Incarnaten muista lajityypin elokuvista. Mitään erityisen vaikuttavaa viihdettä ei ole luvassa, mutta kyllähän tämän kertaalleen katsoo.