Get Out

Amerikkalaiseen sukukokoukseen sijoittuva kauhutarina on selvästi kahta eri asiaa. Ensinnäkin kyseessä on rotupoliittinen kannanotto, joka varmaankin puhuttelee paikallisia katsojia paljon enemmän pohjoismaalaisiin verrattuna. Toisekseen se on elokuvallisesti hyvin toteutettu ja tunnelmaltaan alati tihentyvä trilleri, jonka loppuratkaisu on poikkeuksellisen idioottimainen.

Nuori Rose (Allison Williams) haluaa viedä mustaihoisen poikaystävänsä Chrisin (Daniel Kaluuya) viettämään viikonloppua vanhempien seurassa amerikkalaiseen idylliin keskelle ei-mitään. Perillä käy ilmi, että kyse on itse asiassa sukukokouksesta. Ihonväri on niin keskeinen teema elokuvassa, että sen suoranainen hierominen katsojan naamaan alkaa jossain vaiheessa ärsyttää. Kyseisellä suvulla on selvästi jotain salattavaa, joten lopulta seuraa väkivaltaa ja veren roiskumista.

Kuten tuli jo mainituksi, huolimatta liian näkyvästä rotupoliittisesta kannanotosta ja typerästä loppuratkaisusta itse elokuva muuten on toteutettu suorastaan loistavasti. Chrisin kokema kasvava ahdistuksen tunne onnistutaan välittämään katsojalle pääasiassa elokuvallisin keinoin, mikä ei ole itsestään selvä juttu. Moinen on selvä osoitus tekijöidensä rautaisesta ammattitaidosta herättää katsojassa haluttuja tunnetiloja. Ja sekin on myönnettävä, että elokuvan päättyessä katsoja kokee kaikkien heränneiden kysymysten saaneen leffan puitteissa tyydyttävän vastauksen. Tämäkään ei ole itsestään selvää monille mysteeritunnelmaa tavoitteleville elokuville.

Mainittavia lavasteita ei juuri ole, sillä koko leffa tapahtuu pääasiassa yhden ja saman kartanon ympäristössä. Ansioksi on kuitenkin luettava katsojalle asti välittyvä Chrisin tunne eristyneisyydestä ja yksin jäämisestä keskelle hullujen kartanoa.

Henkilöhahmoista jäävät mieleen yllättävää kyllä koko Rosen suku, sillä he kaikki yhdessä onnistuvat luomaan onnistuneen kuvan seinähullusta joukosta ilman liiallista korostamista. Viihdyttävin yksittäinen hahmo on Chrisin kaveria Rod Williamsia näyttelevä (LilRel Howery), joka onnistuu olemaan yksitoikkoisen huolestuneisuuden sijasta hauska.

Lisämateriaaleina on vaihtoehtoinen loppu, poistettuja kohtauksia ja alle kymmenminuuttinen katsaus kulissien taakse. Toisin sanoen ei mitään tarpeellista ottaen huomioon, että riittävät tiedot saa katsomalla itse elokuvan. Kokonaisuutena Get Out on omalla tavallaan mieleen jäävä kokemus, jota kuitenkin rampauttavat pahasti paikallinen rotupolitiikka epäuskottavan loppuratkaisun kera.