DC:n supersankarileffat eivät ole olleet erityisen korkeassa kurssissa sitten Nolanin Batman-trilogian. Rehellisesti sanottuna maailma olisi huomattavasti parempi paikka, jos nämä uudemmat tuotokset olisivat jääneet tekemättä. Onneksi Wonder Woman on toista maata. Itse asiassa se on supersankarigenren Citizen Kane. (Tästä lisää myöhemmin.)

WW on perinteinen superleffa, joka keskittyy päähenkilönsä menneisyyteen ja siihen kuinka tuikitavallisesta Dianasta, Amatsonien prinsessasta, kasvoi Bättiksen ja Teriksen rinnalla taisteleva Ihmenainen. Dianan tarinaa ei ole kuitenkaan kerrottu samalla tavalla puhki kuin esimerkiksi Hämiksen esihistoriaa, joten perinteisyys on tässä jopa paikallaan.

Pientä modernia kehystystä lukuunottamatta WW sijoittuu ensimmäisen maailmansodan kuvioihin, ja se sekoittaakin supertoimintaan runsaasti sotaelokuvien kliseitä. Esimerkiksi Dianan tiimi koostuu aivan huikeista kansallisista stereotypioista, jotka todella pistävät silmään muuten progressiivisessa elokuvassa. Supersotaelokuva on tässä kuitenkin toimiva konsepti, koska sen viesti on selkeästi sodanvastainen.

WW pelittää muutenkin viestipuolella, koska se tuo viimein valkokankaalle vahvan ja moniulotteisen naispuolisen supersankarin täysin omassa elokuvassaan. Diana ei ole miehisiä stereotypioita toistava machopullistelija vaan uskottava, selvästi omista lähtökohdistaan ponnistava toimija. Näin hän antaa monelle sarjisfanille ensimmäistä kertaa kaivattua edustusta suuren mittakaavan tuotannossa, mikä onkin ehdottomasti WW:n suurin ansio.

Photo: IMDb

Tämä on mainos:

Elokuvana WW on kuitenkin "vain" normaalia Marvel-tasoa, joka on toki DC:lle jo selkeä saavutus, muttei riitä mestariteoksen leimaan. Paras vertauskuva saattaisi löytyä ensimmäisestä Thorista, joka oli suhteellisen suoraviivainen ja viihdyttävä raina, jossa oli sijaa myös komedialle. Sekä erikoisefektit että näyttelijäntyö ovat hyvätasoisia, kuvaus pätevää, eivätkä vuorosanatkaan saa pakenemaan vuorille.

Elokuvan suurimpana Akilleen kantapäänä on sen pahis, joka on niin monella tapaa lussu ja tylsä, että se olisi voinut suosiolla jäädä pois koko leffasta. Näin elokuvaan olisi saatu muun muassa paljon filosofisempi ja mielenkiintoisempi lopetus.

Kun vertasin Wonder Womania Citizen Kaneen, tarkoitin sen kaksijakoisia ansioita. Yhtäältä se tekee ensimmäistä kertaa monia todella tärkeitä asioita, ja se tekee ne hyvin, mutta kun nämä asiat (toivottavasti) yleistyvät seuraavien vuosikymmenten aikana, jää se monien seuraajiensa jalkoihin muiden ansioidensa vuoksi.

Olen itse nähnyt Citizen Kanen kolmesti, ja se on ollut joka kerta piinallinen kokemus, koska elokuvanahan se on kovin pitkäpiimäinen. Tiedostan kyllä mitä tekniikkoja se käytti ensimmäisenä maailmassa, mutta nämä vallankumoukselliset keksinnöt ovat nyt täysin arkipäiväisiä, eivätkä tee kokemuksesta sen nostattavampaa.

Tämä on mainos:

WW on vallankumouksellinen elokuva omassa genressään, ja se ansaitsee ehdottomasti paikan elokuvahistorian sivuilla, mutta se paikka on ansaittu elokuvaa itseään suuremmilla asioilla.