Uusi Sherlock, 4. kausi

Sir Arthur Conan Doylen metsästäjälakkinen etsivä tekee ties kuinka monennen - mutta kovin kaivatun - paluunsa. BBC:n Sherlock-sarjan uutta tuotantokautta on varrottu harvinaisen pitkään, eikä toissavuonna ilmestynyt The Abominable Bride -erikoisjakso riittänyt alkuunkaan nälkäisimmille faneille. Neljäs sesonki kuitenkin korjaa kurssiaan komeasti fanipalveluksi lipsahtaneen kolmoskauden jälkeen, ja Sherlockin laatu on jälleen kohdillaan ilmassa leijuvine sanoineen, upeine näyttelijäsuorituksineen sekä harvinaisen hurjine juonenkäänteineen.

Neljäs tuotantokausi koostuu tuttuun tapaan kolmesta puolentoista tunnin jaksosta, jotka ovat huomattavasti vähemmän itsenäisiä kokonaisuuksia kuin aikaisemmin. Vaikka jokaisessa on toki omat ratkaistavat tapauksensa, aiemmat tapahtumat varjostavat Sherlockin (Benedict Cumberbatch) ja John Watsonin (Martin Freeman) salapoliisityötä. Juonipaljastuksia pahemmin jakamatta neloskauden kantavaksi teemaksi voi nimetä Sherlockin maailman ja hahmojen välisten suhteiden mullistumisen, kun käsikirjoittajat vetävät kaiken tutun ronskisti uusiksi John Watsonin yksityiselämää ja Sherlockin kipeää veljessuhdetta myöten.

Synkästä pohjavireestä huolimatta pääkaksikon perienglantilaisen kuivalla huumorilla höystetyt dialogit ja pikkupoikamaisella innolla koetut seikkailut ovat edelleen menossa mukana - kummalliset murhatapaukset eivät nimittäin tunnu maailmasta loppuvan. Käsikirjoittajat ovat osanneet hienosti yhdistää varsinkin Sherlockin sosiaalisen estyneisyyden tämän työnarkomanian käsittelyyn kauden keskimmäisessä jaksossa "The Lying Detective", joka todella näyttää, minkälaista vahinkoa ylikierroksilla käyvä yksityisetsivä onnistuu saamaan aikaan - tai ainakin niin annetaan katsojan ymmärtää.

Sherlockin jaksoille ominaisesti myös uusissa episodeissa vedetään säännöllisin väliajoin matto joko päähenkilön tai ratkaistavan tapauksen jalkojen alta. Useimmiten ratkaisu toimii, mutta kauden päätösjaksossa "The Final Problem" meno käy aivan liian sekavaksi viimeisen puolen tunnin aikana. Käsikirjoittajilla on ollut ilmeisesti kiire kursia koko kausi kasaan tuon mainitun 30 minuutin aikana, pitää katsoja hereillä heittelemällä juonenkäänteitä tihenevään tahtiin sekä viedä jakson tapaus päätökseen. Lopputuloksena on harmittava mahalasku muuten niin mainion jaksokolmikon jälkeen.

Cumberbatch ja Freeman tekevät jälleen kerran erinomaista työtä sarjan pääparivaljakon saappaissa, eikä sivuhahmojenkaan joukkoon ole eksynyt yhtään velttoa roolisuoritusta - esimerkiksi Watsonin Mary-vaimona nähtävä Amanda Abbington onnistuu tuomaan hahmoonsa uusia lisäsävyjä erittäin onnistuneesti. Myös uudet ilmestykset tekevät kauppansa ennen kaikkea Toby Jonesin esittämän filantrooppiroikaleen muodossa, ja kierosti virnuileva kroisos tarjoaa mielenkiintoisen vastustajan Sherlockille.

Blu-ray-version kuvanlaadussa ei ole tuttuun tapaan moittimista, mutta julkaisusta kokonaan puuttuvat ekstramateriaalit kyllä vähän harmittavat. Neloskauden juoksettunut loppu puolestaan ei vähennä merkittävästi uusimman sesongin saavutuksia, vaan jaksokolmikon voi katsoa olevan pitkän odotuksen arvoinen viihdepläjäys - varsinkin kauden kryptisessä päätösjaksossa riittää kyllä analysoitavaa ja ihmeteltävää pitkäksi aikaa.