Se

Jostakin syystä klovnit ovat monille meistä jo sellaisenaankin pelottavia. Stephen Kingin kirjasta alkujaan vuonna 1990 minisarjaksi sovitettu ja nyt elokuvasovituksena nähtävä It ovatkin parhaimmillaan juurikin Pennywise-pellen jahdatessa pikkukaupungin väestöä okkultistisilla voimillaan. Harmillisesti ajatus pelkästä pellestä pelokkeena ei ole missään versioinnissa tuntunut riittävän koko tarinaa kantavaksi kauhuksi, vaan mukaan on aina ympätty ihmismielten erinäisistä peloista ammentavia yliluonnollisia kauhukuvia ja hirviöitä. Elokuvassa nämä kauhukuvat ovat lasten mielistä peräisin, mutta eittämättä nähtävässä jatko-osassa siirryttäneen myös aikuisten painajaisiin.

Pennywise terrorisoi 1980-luvun fiktiivistä Derryn pikkukaupunkia. Pitäjän lapsia katoaa mystisesti tasaisin väliajoin, mutta yhteyttä ja niiden murhaperäisyyttä ei ole huomioitu. Erityisesti pellen asussa viihtyvä Pennywise jahtaa yläasteen teininörttejä muuntautuen näiden pahimmiksi peloiksi, joka ajaa nörttilauman yhteen ja ratkomaan kadonneiden lasten mysteeriä. Omituisempia asioita selvittää siis nynnyjen teinien lauma reput selässä ja fillarit alla kasarimusiikin soidessa. Alkujaan elokuvan ohjaajiksi olivatkin ehdolla Dufferin veljekset, jotka päätyivät ohjaamaan samoista lähtökohdista käynnistyvää Stranger Things -sarjaa Netflixille.

Myös näyttelijäkaartissa on mukana tahaton viittaus Stranger Thingsin rooleihin, kun yhtenä teineistä nähdään hieman ylimielinen ja jatkuvaa alapääläppää viljelevä Finn Wolfhard. Wolfhardin esittämä Richie, tämän bestis ja pikkuveljensä menettänyt Bill (Jaeden Lieberher), Pennywisen syntyperää ratkova Ben (Jeremy Ray Taylor) ja teinipoikien päät sekoittava Beverly (Sophia Willis) muodostavat luuserikerhoksi itseään kutsuvan porukan ydintiimin, jolle yli kaksituntisella elokuvalla on antaa aikaa enemmänkin kuin vain statistin roolin verran. Pennywisen lisäksi nuoria uhkaavat myös psyykkisesti sairaat vanhemmat sekä psykopaattiseksi ajautuva koulukiusaajien porukka. Nämä inhimillisemmät pelot ovatkin usein toimivampia kuin yliluonnollisena entiteettinä toimiva Pennywise, joka alun kauhun jälkeen muuntautuu visuaaliseksi viihteeksi.

Pennywise on lähes kuolematon ja muotoaan muuttava olento, jonka teoille ja kyvyille ei oikeastaan ole mitään selitystä. Tämä tekee pelottavaksi tarkoitetusta hahmosta pidemmän päälle tylsän, mutta yliluonnolliset kauhukohtaukset ovat sentään visuaalisesti kiinnostavia sekä viihdyttäviä. Loppua kohden tyyli kuitenkin tuntuu ajavan kauhun edelle visuaalisuuden voittaessa logiikan. Mainiosti klovnin roolia tulkitseva Bill Skarsgård on enemmän arvaamattoman ja alati kauhean oloinen kuin 1990-vuoden versiossa nähty Tim Curryn versiointi, joka taasen esitti Pennywisea luonnollisesti pelottavampana ilman muljahtelevia silmiä ja klonkkumaista ulosantia.

Komeasta blu-ray steelbookista löytyy elokuvan lisäksi päälle puolen tunnin verran näyttelijöiden haastatteluja, joista varsinkin Skarsgårdin selostukset roolin fyysisyydestä ja kauhuklovnina lapsinäyttelijöiden kanssa työskentelystä ovat kiinnostavia. Stephen King taasen avaa kiinnostavassa osuudessaan kirjan syntyä ja tosielämän paikkoja sekä tapahtumia, joista It on syntynyt. Poistettuja kohtauksia löytyy vartin verran, jotka sisältävät jonkin verran jopa elokuvaa syventäviä hetkiä. Myös ikonisen aloituskohtauksen, jossa Pennywise kaappaa Billin pikkuveljen paperiveneineen viemäriin kellumaan, vaihtoehtoinen vitsiversio on näkemisen arvoinen.

It on kelpo viihdettä, mutta ei harmillisesti loppuun asti kantavaa kauhua. Pennywisen kaikkivoipaisuus ja hahmoja sekä tarinoita täyteen ahdettu kaksituntinen olisi pärjännyt vähemmälläkin, vaikka lähdemateriaali onkin tiiliskiven paksuisesta teoksesta peräisin. Modernien kauhuelokuvien kuitenkin ollessa mitä ovatkaan, voi Itin katsoa onnistuneen ja jatko-osansa ansainneen.