Daredevil, 3. kausi

Netflixin Daredevil, eli Marvelin sokean asianajajan seikkailut New Yorkin Hell's Kitchenissä, on ehtinyt jo kolmanteen kauteensa. Ensimmäisen kauden arvion voi lukea täältä, ja toisen kauden puolestaan täältä.

Tarina jatkuu pitkälti juuri siitä, mihin viimeksi jäätiin. Toisen kauden päätös oli kuitenkin sen verran shokeeraava, että Charlie Coxin Matt Murdockilla kestää hyvä tovi toipua vammoistaan. Kaiken kaikkiaan kauden ensimmäinen kolmannes on suorastaan kehno. Meno on niin pitkäpiimäistä, että katsominen uhkaa jäädä kesken moneen kertaan. Onneksi seuraavat kaksi kolmannesta ovatkin sitten erittäin nousujohteisia, ja lopulta saavutetaan myös onnistunut loppuratkaisu. Mahdollista neljättä kauttakin jo pedataan, mutta ei liian läpinäkyvästi.

Kolmas kausi on erittäin vahvasti henkilöpainotteinen. Parrasvaloihin pääsevät nyt ennen kaikkea sellaiset sivuhenkilöt, jotka tavallisesti vain vilahtavat ruudun laidassa. Näitä ovat Matt Murdockia hoitava sympaattinen nunna, asianajajatoimiston hurmaava sihteeri Karen Page ja uutena esiteltävä epätasapainoinen FBI-agentti Ben Poindexter. Vincent D'Onofrio loistaa edelleen rikollispomo Wilson Fiskinä, mutta mieleenpainuvin lisä on FBI:n intialainen maahanmuuttaja-agentti Ray Nadeem. Hän jää mieleen siksi, että roolihahmolle povataan halki kauden paljon merkittävämpää roolia kuin millaiseksi osuus lopulta muodostuu. Kaikki henkilöhahmot kehittyvät kauden kuluessa, mutta harmillisesti eivät kuitenkaan niin paljoa kuin olisi toivonut. Jossain mielessä kehityksessä tunnutaan ottavan jopa takapakkia kauden loppuun päästäessä. Aivan kuin käsikirjoittajat eivät olisi halunneetkaan kulkea loppuun sitä polkua, jota kulkemaan he alun perin hahmonsa laittoivat.

Toteutus on tasaisen laadukasta niin kuin aina ennenkin. Juonen etenemistä on helppo seurata, sillä ajoittaisista pysähdyksistä huolimatta tarina etenee pääpiirteissään kronologisesti alusta loppuun. Toimintakohtaukset ovat nekin ennallaan. Toisin sanoen väkivaltaa ja verta on hieman liikaa ottaen huomioon, kuinka paljon sitä tarvitsisi olla tehdäkseen kohtauksesta vaikuttavan. Maltillisempi väkivalta aiheuttaisi sen, että brutaali toiminta tekisi tapahtuessaan katsojaan suuremman vaikutuksen. Musiikki on erittäin hyvää tukien aina käsillä olevaa tilannetta. Myös kaikkien näyttelijöiden työskentely on merkille pantavan ammattimaista.

Toisella kaudella toiminta tapahtui pääasiassa varjoissa ja pimeässä, joka istui hienosti Daredevilin luonteeseen. Kolmas kausi tekee jostain kumman syystä juuri päinvastoin, sillä suurin osa toiminnasta tapahtuu täydessä päivänvalossa. Kyseessä voi tietenkin olla tuotannon budjettiin liittyvä asia, sillä muuten paluuta valoisaan esitystapaan on hankala ymmärtää.

Daredevilin kolmas kausi on kaikkiaan hyvää ja ajatuksia herättävää viihdettä aiempien kausien tapaan. Yksi asia jää kuitenkin kaivelemaan, ja se on kolmannen kauden välittämä sanoma katsojalle. Viestinä nimittäin tuntuu olevan, että kun laki ei toimi riittävällä tehokkuudella, korjataan asiat oikeisiin uomiin suoraviivaisella väkivallalla ja muilla laittomilla pakkokeinoilla.