Castlevania, 2. kausi

Netflixin Castlevania-animaation ensimmäinen kausi tuntui ennen kaikkea kepillä jään kokeilemiselta. Tekijät halusivat katsoa, onko moiselle kysyntää. Olihan sitä, ja toisella kaudella sarja vasta kunnolla alkaa. Kysymyksessä on selvästi aikuisille suunnattu sarja niin kielenkäytön, teemojen kuin väkivallankin suhteen.

Ensimmäinen kausi esitteli kolme keskeisintä henkilöhahmoa, jotka olivat yön olioiden metsästämiseen erikoistuneen Belmont-suvun viimeinen jäsen Trevor Belmont, loitsiva noita Sypha Belnades ja isäänsä vihaava Draculan poika Alucard. Heti toisen kauden aluksi esitellään kourallinen uusia keskeisiä henkilöhahmoja, kuten tietysti itse Dracula tarkoitusperineen ja takojamestarit Hector ja Isaac. Henkilöt ovat ainakin hämärästi tuttuja Castlevania-pelejä seuranneille, ja se on varmasti tarkoituskin. Draculan ihmisiä vastaan käynnistämä sota saavuttaa myös ainakin väliaikaisen loppuratkaisunsa, ja kolmas kausi on tulossa oletettavasti ensi vuonna.

Castlevania on niitä harvoja sarjoja, joka tuntuu selvästi tietävän kohderyhmänsä ja sen, mitä oikeastaan on tekemässä. Yksi jakso kestää vain 25 minuuttia, ja kaudessa on jaksoja kahdeksan kappaletta. Kestoa saisi siis olla enemmänkin, mutta toisaalta mieluummin kahdeksan jaksoa laatua kuin 20 jaksoa pitkäpiimäistä huttua. Toisekseen sarja ei tunnu kosiskelevan ketään, vaan kertoo määrätietoisesti haluamansa tarinan juuri niin kuin haluaa.

Animaatiojälki on vanhahtavan näköistä, mutta silti toteutus ja sujuvuus paljastavat työn nykyaikaiseksi. Ääninäyttely on poikkeuksellisen laadukasta kautta linjan, ja pisteenä iin päällä ovat pauhaava musiikki ja muhevat äänitehosteet. Castlevania onkin sarja, joka ennen kaikkea kuullaan. Kielenkäyttö on varsin karkeaa, ja mielestäni vähempikin noituminen olisi riittänyt.

Teemat ovat varsin odotettuja, jos nyt on joskus sattunut Castlevaniaan perehtymään. Kirkon ennakkoluuloisuus tiedettä kohtaan johtaa syytöksiin noituudesta, vampyyrit sortavat poloisia ihmisiä, kuolema ei välttämättä olekaan lopullista ja niin edelleen. Kristillistä perinnettä yhdistetään sarjalle ominaisesti tunnettuihin kauhutarinoihin, ja lopputulos on varsin omaperäinen sekoitus.

Koko kaudella on kestoa yhteensä vain nelisen tuntia, mutta siinä ajassa ehtii tapahtua paljon. Lisääkin jäin kaipaamaan, joten toivottavasti tulossa oleva kolmas kausi säilyttää tason yhtä korkeana. Ainakin toistaiseksi Netflixin Castlevania on ehdottomasti aikuisille suunnattujen animaatioiden kärkeä.