Dumbo (2019)

Disneyn eräs klassisia animaatioita on tarina isokorvaisesta sirkuselefantista nimeltä Dumbo. Nyt tämä ikivihreä teos on sovitettu ihmisten näyttelemäksi uusintaversioksi, joka suorastaan vilisee tuttuja näyttelijöitä. Tuotantoarvot on tehty oikein viimeisen päälle, mutta jostain syystä ohjaaja Tim Burtonin uusinta työtä vaivaa tietty pitkäveteisyys.

On vuosi 1919, ja pitkin Yhdysvaltain aluetta kiertävä sirkus vahvistuu ensimmäisestä maailmansodasta palaavalla käsivartensa menettäneellä veteraanilla (Colin Farrell). Tirehtööri (Danny DeVito) toivottaa palaajan tervetulleeksi, ja kertoo ostaneensa sirkukselle raskaana olevan norsun. Pian on poikimisen aika, ja vauvan erikoisuutena ovat poikkeuksellisen suuret korvat. Kaikkien yllätykseksi norsuvauva pystyy lentämään korviensa avulla. Ensimmäinen lentonumero houkuttelee paikalle huvipuistoyrittäjän (Michael Keaton), joka haluaa laittaa Dumbon esiintymään omassa sirkuksessaan mielittynsä kanssa (Eva Green). Sitten seuraa kaikkea draamallista, ja lopulta paha saa palkkansa.

Parasta Dumbossa ovat sen tunnetun näyttelijäkaartin lisäksi tehosteet, lavasteet ja puvustus. Dumbo itse on ehkä parasta, mitä digitaalitekniikalla nykyään pystytään ruudulle loihtimaan. Tietokonetekniikan paljastaa vain katsojan tieto siitä, etteivät norsut oikeasti lennä. Sirkusteema on tarjonnut Burtonille mahdollisuuden leikkiä väreillä ja mielikuvituksellisilla lavasteilla, ja hän totisesti käyttää tilanteen hyödykseen. Kaikkea leimaa ihmisten asuja myöten omanlaisensa satumainen tunnelma, joka varmasti on ollut tarkoituskin.

Tarina rullaa eteenpäin omalla painollaan sen ihmeemmin kiirehtimättä, ja ehkä tässä onkin se ainoa ongelma. Dumbo on jokseenkin tylsä katsoa. Toinen vaihtoehto on tietenkin se, etten kuulu leffan kohderyhmään. Mitään varsinaisia juonenkäänteitä ei ole, ja kaikki on jokseenkin ennalta arvattavaa alusta loppuun. Positiiviseksi asiaksi lasken sen, ettei elokuvan pahis ole oikeastaan edes pahis, vaan ainoastaan kova liikemies.

Dumbo osoittaa sen, ettei hyvä tarina vanhene koskaan. Varsinkaan tällainen tarina, joka on jo valmiiksi sijoitettu 100 vuoden takaiseen aikaan. Pitkäveteisyydestä huolimatta katsoja voi luottaa siihen, että on hyvällä mielellä vielä pitkälle elokuvan päättymisen jälkeenkin.