Nunna

Vaikka kauhuelokuva tyylilajina on muuttunut varsin paljon vuosien saatossa, on se edelleen tuottoisaa bisnestä. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii Nunna-elokuva, joka sikisi suositun Conjuring-elokuvasarjan taustahahmosta omaksi kauhuelokuvakseen.

Nuori nunna on tehnyt syntisen teon riistämällä oman henkensä romanialaisessa luostarissa. Tapaus herättää ihmetystä Vatikaanissa, joka päättää lähettää papin tutkimaan asiaa. Menneisyyden murheiden painama pappi saa seuraa matkalleen nunnaksi valmistuvasta kokelaasta. Matkalaisilla on varsin erilaiset kokemukset Jumalasta, ja usko joutuu todelliselle koetukselle heidän astuessaan pahuuden riivaaman luostarin muurien sisälle.

The Nun mahdollistaisi varsin herkullisen vastakkainasettelun horjuvasti uskovan ja elämänsä uskonnolle pyhittävän hahmon välillä paikassa, jolle Jumala on kääntänyt selkänsä. Harmillisesti tarinan potentiaalia hyödynnetään ainoastaan pintapuolisesti saamaan juonta eteenpäin. Jos on yhtään seurannut riivaukseen ja uskontoihin painottuvia kauhuiluja, on Nunnan hömppä tarinankulku oikeastaan itsestäänselvyys. Suoraviivainen kerronta ei juuri yllätyksiä tarjoile, vaan kokonaisuus tuntuu hyvin viimeisen päälle lasketulta mekaaniselta suoritukselta ilman minkäänlaista rosoisuutta. Tosin ei kyllä käy kieltäminen, että elokuva sitoo aika nokkelasti oman tarinansa yhteen Conjuring-elokuvien kanssa. Vanhaksi käyneiden mutta tehokkaiden yllätyssäikäytysten avulla elokuvan lyhyt kesto rullaa siedettävästi. Aikaa saa hyvin kulumaan myös päivittelemällä toistuvasti, kuinka mielettömän rohkeita elokuvan hahmot ovat jatkaessaan oleilua kauhuluostarissa huolimatta lukuisista ja toinen toistaan selkeämmistä merkeistä pysyä loitolla.

Elokuvan roolitus on yllättävän onnistunut. Pitkän linjan näyttelijä Demián Bichir hallitsee tulkitsemansa papin tunteet osuvasti, ja miehen kasvoilta voi uskottavasti nähdä kärsimystä. Taissa Farmigan puhtaan viaton olemus istuu nunnakokelaalle hienosti, ja luo sopivaa vastapainoa kanssanäyttelijänsä hahmolle. Bonnie Aarons uusii suosiota nauttivan kauhununnan roolin, eli periaatteessa seisoa möllöttää kuminaamari päässään mumisten jotain epäpyhää. Henkilökohtaisesti pahisnunnan näkeminen aiheuttaa aina pienen naurunpyrähdyksen ihan jo pelkällä ajatustasolla.

Nunnasta näkee suoraan, ettei kyseessä ole mikään kauhean ison rahan tuotanto. Elokuvan pieni budjetti on kuitenkin osattu hyödyntää oikein panostamalla sinne, missä tällainen elokuva hyötyy eniten. Lavasteet ovat uskottavia, käytännön efektejä hyödynnetään se mikä voidaan ja ammattitaitoisella valaisulla saadaan luotua oikeaoppinen tunnelma. Kliseisesti voimakkailla ääniefekteillä korostetaan katsojien pelkotiloja, mutta Nunna yllättää myös kokeilemalla hiljaisuutta jännityksen luomiseen. Nämä kohtaukset ovatkin huomattavasti tehokkaampia verrattuna väkinäiseen säikyttelyyn.

Elokuvan 4K UHD -julkaisu lukeutuu niihin lukuisiin muihin valejulkaisuihin, joissa pienemmän resoluution kuva on vain skaalattu ylöspäin saavuttaakseen nelinkertaisen HD-resoluution. Ironista on, että julkaisun mukana tulee myös normaali blu-ray-versio elokuvasta, jonka pyörittäminen 4K-laitteilla ei oikeastaan eroa niin sanotusta feikki-4K-levystä. Mustan ja valkean sävyllä näyttävästi leikittelevä kuva on kuitenkin tarkkaa ja osaa erotella selkeästi pimeässä kuvatun materiaalin. Pimeästä sävytyksestä huolimatta kohinaa ei juuri näe, mikä yllättää positiivisesti. Kyllä kuitenkin pahuuden voimista kertovan elokuvan suurin synti on juurikin huijaava julkaisu.

Onpa näistä kauhuhömpötyksistä mitä mieltä tahansa, tarpeeksi avoimin mielin ja ilman liikoja odotuksia nostamatta toimivilla tuotantoarvoilla tehty nunna avittaa tyhjentämään popcornkulhon ihan sujuvasti jopa muutamien säikäytyksien saattelemana. Elokuva kuitenkin esittelee yhden ehkä huvittavimmista elokuvapahiksista ikinä, nunnan tuonpuoleisesta, joten on sekin jotain. Sanottakoon elokuvan suosiosta vielä sen verran, että se on tienannut budjettinsa pitkälti yli kymmenkertaisesti. Ei ihme, että jatko-osa on jo tekeillä. Mikäpä nyt pahan tappaisi.