Annabelle Comes Home

Annabelle ja Kirottu (The Conjuring) -elokuvat ovat vuosien varrella keränneet jonkinlaisen kulttimaineen kauhuleffojen ystävien keskuudessa. Teokset käsittelevät omalla fiktiivisellä tavallaan Ed (1926-2006) ja Lorraine Warrenin (1927-2019) edesottamuksia kirottujen esineiden, pahojen henkien ja manauksien parissa Yhdysvalloissa. Annabelle Comes Home on sarjansa kolmas elokuva. Se osaa kyllä tihentää tunnelmaa, mutta lopulta mitään sen ihmeempää ei kuitenkaan tapahdu.

Annabelle Comes Home sijoittuu Warreneiden taloon, eikä elokuvassa ole henkilöhahmoja kuin kourallinen. Suurin osa ajasta käsittelee yhtä ainoaa iltaa, kun teini-ikäinen lapsenvahti kavereineen pitää Warreneiden tyttärelle seuraa. Talossa on yksi kokonainen huone, joka on täynnä pariskunnan vuosien varrella keräämiä pahoja esineitä. Totta kai sinne on mentävä katsomaan, ovi jää auki ja pahoja asioita alkaa tapahtua.

Leffaan on onnistuttu luomaan tihentyvä tunnelma. Ongelma on siinä, ettei sitä osata suunnata mihinkään. Näin ollen katsojalle kerätty odotus jätetään täyttämättä, ja viimeistään leffan puolivälissä juuri tämä tekee katsomisesta tylsää. Loppuratkaisun jälkeen huomaa kuitenkin, että mukana on yksi lajityypille poikkeuksellinen juonenkäänne. Ja tämä on oikeastaan se ainoa asia, joka elokuvassa onnistuu yllättämään. En tietenkään aio tässä kertoa, mikä se on. Tekijät ovat lisäksi onneksi ymmärtäneet, että usein pelkkä hiljaisuus on riittävä tehokeino luomaan ahdistuneen odotuksen tunnelmaa. Ongelmaksi muodostuu se, että tuota hiljaisuutta käytetään aivan liikaa.

Teknisesti Annabelle Comes Home on tehty kaikin puolin hyvin ja tuntuukin siltä, että tekijöillä on ollut sen verran rahaa käytössä kuin he ovat sitä tarvinneetkin. Niin ikään näyttelijät hoitavat työnsä hyvin, mikä ei ole aina ihan itsestään selvää, kun on kyse lapsista ja nuorista.

Lisämateriaalit ovat lyhyt kokoelma kulissien taakse, jossa tekijät kertovat elokuvansa tekemisestä. Mitään erikoista ei ole luvassa, mutta toisaalta pätkät tekevät juuri sen, minkä lupaavatkin: ne kertovat lisää juuri nähdystä elokuvasta. Kokonaisuutena Annabelle Comes Home ei kuitenkaan onnistu tekemään vaikutusta oikein millään tavalla. Olisi paljon kiinnostavampaa katsella vaikka dokumenttia oikeiden Warreneiden elämästä näiden fiktiivisten kauhuleffojen sijasta.