Minisankarit - Ruohonjuuritasolla

Arvioin aikoinaan jatko-osan Minisankarit 2 - matkalla maan ääriin, ja nyt katsoin oivaksi ajankohdaksi arvioida sen alkuperäisenkin elokuvan. Perusidea on molemmissa sama: maailmaa katsellaan pienten hyönteisten näkökulmasta, eikä varsinaista dialogia ole lainkaan. Erikoista on se, että hyönteiset on tehty digitaalisesti, mutta ympäristöt ovat aitoja.

Minisankarit keskittyy lyhyesti pieneen leppäkerttuun, joka harhautuu omasta joukostaan, ja eksyy lopulta auttamaan mustia muurahaisia näiden puolustautuessa pahoja punaisia muurahaisia vastaan. Monet arkielämän esineet, kuten tulitikkulaatikko, palasokeri ja juomatölkki näyttävät aivan uudenlaisilta, kun niitä katsellaan pienen hyönteisen vinkkelistä. Tapahtumapaikkana näyttää olevan ranskalainen erämaa, mutta metsä näyttää silti varsin tutulta myös suomalaiseen silmään. Ihmisiä ei tässä elokuvassa nähdä kuin kaksi, ja heidätkin vain aivan elokuvan alussa.

Kaikki hyönteiset ovat söpöjä kirkkaine väreineen ja pyöreine muotoineen. Äänitehosteet tekevät paljon, sillä äännähdyksissä on selvästi innoituttu milloin ralliautoista, morsetuksesta tai vaikka tavallisen torven töräyttelystä. Dialogin puuttuminen ja tarinan yksinkertaisuus aiheuttavat kuitenkin sen, että aikuiselle elokuvan seuraaminen on erittäin tylsää puuhaa. Vajaan puolentoista tunnin katsomiskokemus tuntuu vähintään kolmelta tunnilta. Maisemat vaihtuvat onneksi usein, ja koko ajan ruudulla tapahtuu, joten täysin urheilusuoritukseksi ei katsominen typisty.

Teknisesti Minisankarit on tehty kaikin puolin hyvin, ja rytmityskin on kohdallaan siinä mielessä, että tapahtumat kulkevat koko ajan eteenpäin. DVD-julkaisun kuva on hieman rakeinen, mutta värit ovat kirkkaat, äänimaailma on sellainen kuin pitää ja ötököissä on pääosin riittävästi persoonallisuutta. Tekijät eivät ilmeisesti ole täysin ymmärtäneet, että suuret silmät tekevät ötökän tunnetilojen ilmaisun kaikkein luontevimmaksi. Siksi esimerkiksi päähenkilöksi valittu suurisilmäinen leppäkerttu on mitä sympaattisin sankari, kun taas pahiksiksi valitut punaiset muurahaiset ovat pienine tihrusilmineen varsin persoonattomia.

Lisämateriaaleja ei ole lainkaan, mutta ei tällainen varsinaisesti sellaisia kaipaakaan. Kokonaisuutena Minisankarit - Ruohonjuuritasolla on aikuiselle tylsä leffa, mutta isokin katsoja osaa silti arvostaa elokuvan poikkeuksellista ja persoonallista toteutusta.