Jonah Hex

Tarina ei voisi olla perinteisempi. Yhdysvaltain sisällissodassa taistellut Jonah Hex on siirtynyt elämässään eteenpäin ja perustanut perheen. Menneisyys ei kuitenkaan anna rauhaa ja pian mies riippuu ristillä katsellen perheensä kuolemaa. Vuosien jälkeen Hex saa kuulla syyllisen olevan vielä elossa ja suunnittelevan Yhdysvaltain hallituksen kaatamista. On takaisinmaksun aika ja siinä sivussa pelastetaan koko kansakunta.

Sarjakuvissa ja peleissä aihe traumatisoituneesta antisankarista on vielä jokseenkin toimiva, mutta elokuvissa teema on jo varsin loppuun kaluttu. Sarjakuvainnoituksensa ja pienen yliluonnollisen vivahteen lisäksi Jonah Hexillä ei oikein tunnu olevan mitään tarjottavaa katsojalle. Alussa tunnelmoidaan selvästi klassisten italolänkkärien jalanjäljissä, mutta leijonanosa leffasta on kuitenkin suoraviivaista paukuttelua. Muutenkin alku lupaa paljon, mutta antaa lopulta niin vähän.

Kolme päähahmoa onnistuu herättämään katsojan mielenkiinnon, mutta he eivät kehity mitenkään elokuvan aikana. Josh Brolinin Jonah Hex ja John Malkovichin kenraali Turnbull ovat kuin saman kolikon kaksi eri puolta. Miesten yhtenevyydet olisivat ansainneet paljon enemmän ruutuaikaa, mutta nyt aiheen kehittely jää pahasti puolitiehen. Megan Foxin esittämä Lilah sen sijaan toimii lähinnä pelkkänä katseenvangitsijana. Uudemman polven toimintasankarittarelle tyypillisesti hän osaa sukupuolestaan huolimatta pitää puolensa miehisessä maailmassa.

Sarjakuvana Jonah Hex toiminee paremmin, mutta elokuvana se jättää katsojansa kylmäksi. Täysin kelvoton raina ei missään nimessä ole. Lyhyenä vuokraviihteenä leffa on varsin pätevä valinta länkkäreiden ystäville.